Gracen joulukynnet

Jo oli aikakin päästä siitä tossusta eroon!
Huomatkaa Gracen naapurin ihanat havut,
jollaiset saimme tänään meidänkin oveen.

Kengittäjä kävi tänään tekemässä taikojaan neiti diivan kavioille ja sanoi paiseen olleen hyvin pieni, sillä paisekanava lähti vuolun mukana kokonaan pois - tai siltä ainakin toistaiseksi vaikuttaa. Koska Grace ei kengityksenkään jälkeen osoittanut mitään ontumisen tai kivun merkkejä (eikä niitä ole paiseen avaamisen jälkeen ilmennyt lainkaan..), lähdin juoksuttamaan häntä maneesiin.
   Juoksutuksen alussa sain hätistellä Graakkia suunnilleen sumutorven kanssa, mutta kun se kerran lähti, ei siitä ollut tulla loppua! Tuntui suunnilleen siltä, että liinan päässä olisi ollut neljällä hyppykepillä varustettu, viisisataakiloinen superpallo, joka pomppasi maahan osuessaan juuri siihen suuntaan, mihin turpa sattui osoittamaan. Lukuisten laukkaspurttien (ja maneesin päädyn huolellisen kyntämisen) jälkeen G rauhoittui sen verran, että se malttoi ravata pari kierrosta, jolloin sain varmistettua askelluksen puhtauden ja lopetettua siltä erää. Jos Grace jotain varmisti, niin ainakin sen, ettei meikäläinen kiipeä pariin päivään sen selkään ennen parinkymmenen minuutin juoksutusta!
   Mitä ratsastukseen tulee, aion aloitella tosi rauhallisesti ja tunnustella selkään päin, mitä sanottavaa hevosella on fyysisestä terveydentilastaan, ennen kuin edes ajattelen treenaamista. Onneksi Vilgas pitää mielenvireyttä yllä valloittavalla persoonallaan ja ratsastettavuudellaan sen verran, ettei mulla ainakaan vielä ole mikään kiire päästäkään hinkkaamaan Gracen kanssa sulkutaivutuksia hullun lailla.

Säihkysilmät

Olin jo melkein unohtanut
tän olemassaolon :D!
Viimeisin merkintä oli tosin
vain kahden kuukauden takaa,
eli aktiivisuus suunnilleen
samaa sarjaa tän blogin
kanssa..

Vilgaksesta pitikin sanoa, että joku on varmaan vaihtanut sen aiemmin ratsastamani ponin toiseen! Sen ratsastettavuus on ollut jotain ihan mieletöntä nämä pari päivää, joiden aikana olen viettänyt hymynsekaisia hetkiä sen selässä, vaikkei jokainen askel olekaan ollut ihan niin justiinsa. Parasta tähän mennessä on ehdottomasti ollut se nöyryys ja yritteliäisyys, johon en ennen ole Vilgaksen kanssa törmännyt (olen sitä vastoin enemmänkin ollut tekemisissä tietynlaisen ponimaisuuden kanssa!) ja koko poni vaikuttaa olevan todella tyytyväinen elämäänsä.

   Teimme tänään lähinnä ympyröitä ja vähän väistöjä, joiden aikana koetin saada Vilgaksen ja itseni rennoksi ja keskittyä sitten vain matkustelemaan autuaana kyydissä. Suunnitelma onnistui jossain määrin varsin hyvin, mutta olisin toivonut vielä parempaa poljentaa takajalkojen suunnilta, mikä olisi varmaan onnistunutkin, mikäli olisin vain ratsastanut itse aktiivisemmin. Tai ehkä Vilgakselta meni vain itseluottamus, kun rupesin nauramaan kesken ravilisäyksen pomppiessani satulassa kuin perunasäkki, mutta ainakin meininki oli hyvä :D.

Jouluaatto alkaa mulla kello seitsemältä aamulla, jolloin kiiruhdan tallille juoksuttamaan Vilgaksen ja käväisemään pikaisesti Gracen selässä, jonka jälkeen onkin jo palattava kiireesti takaisin kotiin ehtiäkseni isovanhemmilleni aattoa juhlistamaan. Tiedossa siis paljon ruokaa ja kiirusta, aina sama juttu! Ehkä pieni kiireen tuntu tuo kuitenkin mukavan vastapainon sille euforiselle tilalle, jonka jouluruoka ja järjetön määrä suklaata aiheuttaa jossakin kohden päivää. Sitä odotellessa.

Näin loppuun tahdon vielä toivottaa kaikille oikein ihanaa joulua!
Muistakaa syödä ja nukkua hyvin, kohta se arki taas kutsuu ;).