27.10.2013

Pois alta, risut ja puomit!

Noniin, eilinen esteratamme.. Noh, jos ei siinä muuta ollut, niin ainakin vauhtia! Hyppäsin siis tavalliseen tapaani hackamoreilla ja voin sen enempää kiertelemättä ilmoittaa jarrujen olleen ainakin radalla jokseenkin hakusessa!
    Ei siinä mitään, kiva vaan, että Grace on löytänyt sisäisen nuorukaisensa uudelleen, mutta hieman enemmän hallittavuutta saisi kyllä olla. Perusrata oli muuten ihan ok, mutta päätin jättää kuudennen esteen jälkeen suoraan ratsastamisen sikseen ja kääntyä ihan liian aikaisin, jolloin vauhti kiihtyi seiskalle ja kasille aika paljon, mikä nyt ei sinänsä haitannut, kun uusinta alkoi suoraan kasin päältä, mutta siinä rytäkässä hävisivät ilmeisesti jotkin ohjaimet käytöstä, mikä johti uusinnan viimeisen esteen läpi hyppäämiseen, kun itse lähetin kaukaa, mutta heppa olisi halunnut ottaa vielä puolikkaan askelen.. Mutta ainakaan me ei kielletty, mikä on ihan superhienoa!
    Ehkä tää on vaan jossittelua, mutta jos me ei oltais pudotettu, niin oltais tuloslistojen mukaan oltu neljänsiä! Ei huono, ei huono, tästä on suunta vain.. ylöspäin? Pari rataa vielä alle niin eiköhän tuokin ala sujua paremmin, mutta ainakin mun hyppely on vielä iiiiihan lastenkengissä. Harjoitus tekee mestarin jne.

Estekisojen jälkeen Grace pääsi taas kiropraktikolle ja mitä ilmeisimmin tamma oli myöskin sen tarpeessa! Oikeastaan vähän toivoinkin, että selässä olisi jotain pientä häikkää, jotta satunnainen "rodeolähtö" tallin pihasta saataisiin selitettyä, eikä kyseessä olisi hevosen pysyvä naksahtaminen hulluuden puolelle :D.
   Vikaa löytyi jostakin ristin alueelta, mutta vähän hämäräksi jäi, mistä. Pääasia kuitenkin, että vika on paikannettu ja korjattu, mikä näkyi - ei, vaan tuntui - tämänpäiväisessä ratsastettavuudessakin! Vaikka neiti oli hieman kova + painava edestä, oli sen koko olemus huomattavasti rennompi jo ihan tallipihasta alkaen. Myös ratsastuksen lopulla esiin kaivautunut hevonen oli jotain niin mageeta, ettei ole kyllä kuunaan Gracelta sellaista nähty! Täynnä pieniä virheitä, joo, mutta kerrankin kokonaisuus, ei kaksiosainen eläin, jonka etupää laukkaa ja takapää valuu mukana.

Ostin tosiaankin tommosen sukkasetin,
vaikka noi punaset on kyllä aika jännän väriset..
Unohdinkin kokonaan postata HIHS:istä, jossa käväisin lauantaina ja sunnuntaina tsekkailemassa tarjontaa niin ohjelman, kuin exponkin puolelta. En tosin tehnyt ihan niin montaa löytöä expoalueelta, kuin edeltävinä vuosina, joten mukaan tarttui oikeastaan vain kaikkea kivaa itselleni, sillä hevoselta ei pitäisi puuttua mitään. Ostoskoriin kertyi Kingslandia, mikä melkein hävetti, sillä en ole ennen ollut kovinkaan uskollinen ko. merkille, mutta korjatakseni horjuvaa imagoani nappasin vielä yhdet Roeckl-hanskat odottamaan nykyisten hajoamista.
Ja tietenkin lökärit, jotka melkein
huusivat mun nimeä!
    HIHS oli kuitenkin ohjelmaltaan oikein antoisa ja sitä oli ihan mukava seuratakin - varsinkin kouluratsastuksen osilta! Tosin en olisi jaksanut seurata tänä vuonna kehiteltyä kaksinkamppailu-konseptia, jossa kaksi kouluratsukkoa ratsasti peilikuvina saman radan. Siinä ei oikein tiennyt, kumpaa ratsukkoa katsoisi!
 Nyt alkaa kuitenkin treenaileminen tuleviin kilpailuihin ja katseltuani ekaa kertaa tuota helppo A:0 -rataa, iski pieni paniikki; siinähän on ihan kamalasti vastalaukkoja! Treenasin onneksi tänään ihan sattumalta juurikin niitä, eivätkä ne onneksi tuntunteet olevan ihan hakusessa, mutta käytännössä vaihdot on nyt ihan nou-nou ainakin kahden viikon ajan, kun olisi nuo kotikisatkin tulossa.
   Laitan tähän loppuun vielä pari aamuista kuvaa, jotka on kerrankin otettu kännykän kameran sijaan ihan kunnon kameralla! Graakki tosin vaikutti hieman hämmästyneeltä, kun pitikin yhtäkkiä mennä kentälle möllöttämään, mutta eipä se näyttänyt hänen ylhäisyyttään haittaavankaan :).

Huomaamaton kuvaajan varjo :D
Möö
Melko nätti ilma oli taas aamulla, kun pyöräilin tallille :).
Kuva ratsastuskoulun viereiseltä pellolta.

26.10.2013

Puomiponi elementissään

Innostuin taas HIHS:in jälkeen ajattelemaan hieman maankamaraa ylemmäs, eli otin itseäni niskasta kiinni, nakkasin Graakille estesatulan selkään ja läksin pihalle pomppimaan. Yritin ottaa aika rauhassa, mutta hevonen oli eri mieltä, joten pari ekaa hyppyä mentiin ihan tuulispäänä (muutama tuntihevonen yliajaen :D).
   Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin tosi tyytyväinen koko harjoitteluun; Grace laukkasi hyvin, ei kieltoja ja vain yksi puomi, joka oli sekin oma syyni, kun ratsastin niin pohjaan. Meno oli helppoa ja kivaa (alkurodeon jälkeen), jota se toivottavasti on huomenna myöskin rataharjoituksissa kotitantereellamme, jossa tarkoituksenamme olisi hypätä 70cm.

Palaan kuitenkin vielä Gracen laukkaan, jolle tapahtui jokin ihmeparantuminen neidin syysloman aikana. En uskalla vielä luvata sen kuitenkaan muuttuneen lopullisesti, mutta suunta on ehdottomasti hyvä! Yleensähän Grakenilla (tai oikeastaan minulla) on ongelmana se, että etu- ja takapää ovat kuin kaksi irrallista osasta, eivätkä yksi, yhtenäinen kokonaisuus.
   Viime päivinä tammanretale on kuitenkin tuonut takaosaansa yllättävän hyvin alleen ja laukannut ihan tosissaan tarmokkaasti ja ennenkaikkea halukkaasti. En ole mielestäni muuttanut (taaskaan) mitään, joten liekö tamman ailahteluja.. Ei mitään käsitystä.

Muitakin hyviä uutisia löytyy: saammekin jäädä Tuomarinkylään! Meillä kävi taas ihan uskomaton flaksi noiden karsinoiden kanssa, vaikka Gracen jääminen edellyttääkin erään toisen hevosen lähtöä tallista. Näin nyt kuitenkin näyttäisi asioiden laita olevan, enkä voisi oikeastaan olla juurikaan tyytyväisempi tällä hetkellä. Ihan mieletöntä!

Talven ja kylmyydeen riipiessä hiljalleen lehtiä puista loppuu meiltäkin kilpailut, mutta ainakin marraskuun alussa näyttäisi meille olevan luvassa seurakisat Husössä ja Tuomarinkylässä. Menen molempiin hakemaan ratoja alle, eli en odota tai toivo suorituksiltamme suuria kummissakaan karkeloissa, vaan menen pitämään hauskaa.
Nätti Dumi :)
   Juuri hauskanpito tuntuu välillä unohtuvan, kun väkerrän taas kerran kädet täristen lettejä aamu kuudelta vesikarsinassa, kun jännitys ja väliin jätetty aamupala alkavat vaatia verojaan. En kuitenkaan selkään päästyäni stressaa yleensä enää paljoakaan, sillä silloin hevonen on koko ajan kanssani ja voin keskittää kaiken huomioni vain ratsastamiseen.
 
   Yritän siis pitää ratsastuksessa kilpailemisen - ja miksei ihan arkiratsastuksenkin - mielekkäänä sekä itselleni että kilpakaverilleni, minkä vuoksi tarvitsen välillä estekisat muistuttamaan siitä paikan päällä radanopettelun kauhusta, kuinka sitä ei voikaan treenata viikkoa etukäteen.. Ihan kuin menisin vartin varoajalla tekemään pistokokeen aiheesta, josta minulla ei ole minkään valtakunnan kokemusta (onneksi saan sentään tehdä sen kokeneen parin kanssa!)
    Itse pidin pitkään itsestäänselvyytenä sitä, että kaikkien ratsastajien on kilpailtava ja menestyttävä, jotta heitä voi kutsua hyviksi ratsastajiksi. Kesti pitkään ymmärtää, ettei kaikkia kiinnosta sellainen ratsastus, vaan joillekin vaikkapa maastomopoilu on ratsastusta parhaimmillaan! Ei sitä tullut koskaan edes ajatelleeksi, että maastoilukin olisi yksi kelpo vaihtoehto nauttia ratsastuksesta - se iänikuinen "plääh" kolmikaarisen harjoittelu tuntui olevan ainoa oikea tapa ratsastaa, koska kaikkihan nyt halusivat oppia ratsastamaan hevosen peräänantoon!

Mutta nyt lätinät sikseen ja kuvien pariin, eli sain Nelli-Nooralta kuvia päivällä suorittamastani hyppelöinnistä, joista väkersin tämän pirtsakan ulkoasunkin. Kiitokset siis näistä, huomenna sitten kokeillaan, oliko harjoittelusta mitään iloa!






Meillä on kyllä molemmilla tässä tosi kummalliset asennot :D..