18.8.2013

Syyslomaa

Mistäs sitä oikein alkaisi.. Grace päätti ottaa itselleen syysloman aloittamalla tyypilliseen vilukissatyyliinsä yskimisen, joten kävelylomailua tiedossa ft. fleeceloimi ja kännykän kamera.
    Ennen yskimistä G oli jo tosi flegmis, mikä kävi ensimmäisenä kunnolla ilmi kävellessäni alkukäyntejä ennen kotivalkkua. Noin kahdenkymmenen minuutin käppäilyn jälkeen Grace hengitti mielestäni normaalia raskaammin, joten päätin viedä tamman suoriltaan talliin - mikä osoittautui lopulta oikeaksi ratkaisuksi, kun yskiminen tuli ilmi.

  Olemme käytännössä siis kävelleet tiistaista asti ja kuten arvata saattaakin, ei minkäänlainen normaalia liikutusta muistuttava käynyt mielessäkään, minkä takia myös rataharkat jäivät ikäväkseni väliin. Toisaalta pieni ajatuskatko tekee ehkä ihan hyvääkin, mutta harmittaa hevosenkin puolesta, kun toinen olisi niin kovin virkeän oloinen, eikä tyhmä Ida-täti suostu ratsastamaan :(.

Ainakin jonkinlaista matskua saatiin kuitenkin koottua ihan normitreenistä joitakin päiviä ennen tätä episodia Elisan kanssa, joten saan edes jotain videota (seuraavassa postauksessa) esille.. Toivottavasti me ollaan pian taas toimintakuntoisia!

Tämmönen ilme meillä oli ennen valkkua :( 



Herkkä taluttelureissu :D

10.8.2013

Superpäivä!


Harjoittelin eilen Gracen kanssa rataa ja pakko oikein kehaista näin vaihtelun vuoksi sitä riiviötä! Mulla oli ihan mieletön fiilis maneesissa hikoilun jälkeen, kun kaikki tuntui sujuvan vaan kertakaikkiaan niin hyvin!
   No okei, myönnettäkööt ettei Graken antanut ihan välittömästi niskasta periksi ja eteenpäinpyrkimys oli aluksi sitä tyypillistä kavioita-on-kiva-vetää-hiekassa-sarjaa, mutta hyviä hetkiä oli niin paljon, etteivät nuo pienet virheet tuntuneet miltään. On vaan ihan parasta, kun ratsastuksen jälkeen on oikeasti onnistunut fiilis!

  Illalla kävimme kaverini kanssa pyörähtämässä Gracen luona lähinnä opettelemassa pintelöintiä sun muita hoitotoimenpiteitä, mutta otimme itse petoeläimen vähän tallustelemaankin, vaikkakin hän vaikutti jokseenkin hieman vastahakoiselta poistumaan iltaruokiensa ääreltä.

8.8.2013

Sisäisen materialistini vallankumous

Vihdoin ja viimein, tuskaisen kolmen päivän odottelun jälkeen postilaatikkoomme kolahti hartaasti odottamani paketti. Fiilis oli kuin uuden lelun joululahjaksi saaneella pikkukakaralla, kun avasin paketin ja sen uumenista paljastuivat uudet ratsastushousut ja kisapaita!
   Onnistuin hajottamaan tähän asti hyvin palvelleet b2b-housut polvesta pudottuani estetunnilla noin kuutisen viikkoa takaperin (:D), joten uusien housujen hankinta tuli entistäkin ajankohtaisemmaksi. Nyt sain jalkaani iki-ihanat Pikeurin Candela-malliset housut, enkä aio ottaa näitä ikinä pois! Kisapaita on myöskin Pikeurilta, vaikkakin valitsin sen enemmin ihanien strassiyksityiskohtien, kuin merkin vuoksi. Housut voin tunnustaa valinneeni juurikin merkin vuoksi, sillä mielestäni Pikeurin housut ovat istuneet ylleni tähän mennessä parhaiten.
    Pakko ylistää vielä nettikauppaa, jolta tilasin kaikki nämä ihanuudet. Asiakaspalvelu ja toimitusaika olivat ihan ensiluokkaisia ja tilaan ihan varmasti tulevaisuudessa uudelleenkin tuolta! Aivan huippusivusto!

No mutta sitten.. Materialistin häätö, HUS! Ihana Frank Baines-kokeilusatulamme lähti takaisin liikkeeseen, joten meno jatkuu toistaiseksi sillä parikymppisellä nahkaläpyskällä, joka nyt kuitenkin hoitaa hommansa jotenkuten. Satulansovittaja tulee vielä kerran käymään Gracen luona ko. penkin kanssa ja sitten pääsemme (toivottavasti) tilaamaan ihan ikioman!
   Odotan innolla myöskin rataharjoitusta, jota varten olen päättänyt harjoitella oikein kunnolla! Tietenkin mun tuurilla koko rata menee ihan penkin alle, mutta ainakin me ollaan sitten yritetty. Parempi käydä nyt edes näyttäytymässä :).

   Eilinen kului Gracen puolesta leppoisissa merkeissä, kun neidin manikyyri saapui vaihtamaan hänen ylhäisyytensä jalkineet uusiin. Alkuperäinen suunnitelmani ratsastajattomasta päivästä toteutui, mutta taluttelu ei, koska päästin pikku prinsessan pitkästä aikaa jolkottelemaan itsenäisesti tyhjään halliin.
    Leikimme myös vähän Monty Robertsia ja harjoittelimme pienimuotoista Join Uppia, jonka tarkoituksena nyt lähinnä olisi voittaa hevosen luottamus ja saada se näin hyväksymään ihminen johtajanaan ilman minkäänlaista pakottamista (käytännössä koetin saada Gracen seuraamaan lähelläni ilman riimunnarua). Tämä onnistui itseasiassa yllättävänkin hyvin ja pian lampsin Grace perässäni ympäri hallia ilman epäilystäkään siitä, että se haluaisi missään vaiheessa luopua seurastani. Aika hieno fiilis!

  Tänään suunnitelmiin kuuluisi ihan normaali ratsastus, kun ulkolämpötila näyttäisi viimeöisen ukonilman myötä laskeneen jo melko inhimmillisiin lukuihin. Ratatreeniä ainakin on luvassa, mutta voi olla, että se jää ainakin vielä toissijaiseksi ja keskityn enemmän ihan normaaliin treeniin, mikä käytännössä käsittää taivuttelua, väistöjä, hikeä, kyyneliä..

  Tässä kuitenkin vielä videota eilisen irtojuoksutuksesta (bimboiluosuus) ja sen alla vielä ennen-jälkeen video, vaikka ennen-pätkiä tuntui olevan harmillisen vähän :/. 






Kaivautuu karkuun?

Mielipide käytävällä seisoskelusta!




Ps.
Saatoin käydä myös Hippo-
sportissa pikashoppailulla
satulanpalautuksen
yhteydessä :)..

7.8.2013

Oivalluksia

Koska aluevalmennukset oli peruttu, keskityimme pikkuriiviön kanssa sen lempihommaan: löysäilyyn! Järjestin meille oikein kunnon maastoputken ja kävimmekin suupielien vuoksi kolme päivää putkeen ihan vain maastossa jolkottelemassa hackamoret päässä, satulan kanssa ja ilman.
   Tämä toimintaratkaisu oli ehdottomasti yksi parhaista mahdollisista, sillä pääsimme tuulettelemaan korvavälejämme oikein kunnolla Gracen kanssa! Myös raivokas bebanthenin tunkeminen suupieliin tuntui olevan vaivansa väärti, sillä ehdimme saada suupielet kuntoon Nipsun valmennukseen mennessä!
 
    Valmennukset ovat jostain tuntemattomasta syystä sujuneet tällä viikolla jopa hyvin, mutta erityisen tyytyväinen olen moniin oivalluksiin, jotka olen saanut koettua vain kahden päivän sisällä. Ehkä suurimman eron normaaliin on tuonut Nipsun puolen tunnin pituinen huomauttelu liian ylhäällä olevista käsistä. En ole itse edes tajunnut toistavani jatkuvasti kyseistä toimintoa, vaan olen sen sijaan ihmetellyt, että kuinkas Grace ei nyt taaskaan anna niskasta periksi ja koettanut vain asettaa ja asettaa.. Ei toki hankalaa asettua niska linkussa ylhäällä?
   Saatuani kädet edes jotenkin laskettua rennoiksi ja alas (käytännössä ihan oikeasti melkein reiden päälle!) alkoi Gracekin rentoutua ja työskentelyymme tuli ihan erilainen sävy. Häsellys ja turha panikointi laski varmaan miinuksen puolelle lopputunnista, jolloin Grace ravasi varmaan parasta ravia, mitä se on koskaan tähän mennessä esittänyt. Oli vaan jotenkin niin uskomaton fiilis, kun satulaan ihan oikeasti tunsi, kuinka hevosen selkä pyöristyi ja se liikkui täysin omilla takajaloillaan eteenpäin ilman ajatustakaan tahdin tai muodon rikkomisesta. Mielestäni tuon valmennuksen aikana sain ensimmäistä kertaa kokea, millainen on korrekti peräänanto.
   Vaiheittain Grace vaipui mun makuun ehkä hieman liian syvälle päänsä ja kaulansa kanssa, mutta mielestäni se ei haitannut olennaisesti työskentelyä hevosen ollessa rento ja liikkuen halukkaasti eteenpäin.
 
   Heti seuraavana päivänä Nipsun valkusta Kikko tuli pitämään kotivalkun, jonka aikana treenasimme sulkuja, avoja ja myöskin va b:0 -radan. Tuon tunnin aikana sisäistin eilisen oppeja vielä paremmin ja sain rentoutettua Gracea jo verryttelyn aikana ennen itse valkkua, mikä osiltaan helpotti ns. oikeaa työskentelyä.
   Yllättävin uusi asia onkin oikeastaan vanha asia, josta olen jotenkin onnistunut tekemään äärettömän vaikean asian: suoristaminen. Multa on jäänyt lähes huomioimatta Gracen tapa kulkea vinossa oikealla kierroksessa siten, että se työntää peränsä oikealle, jolloin työskentely hankaloituu ihan älyttömästi! Olen tähän mennessä vääntelehtinyt satulassa ties minkälaisissa asennoissa yrittäen hakea hevoseen suoruutta, kun asiaan olisi koko ajan ollut tarjolla simppelimpi ratkaisu, ulkoavut.
   Mulla mitä ilmeisimmin valuu vasen ohja ihan jatkuvasti pois kädestä, jolloin se jää liian pitkäksi = Gracen vasen lapa valuu ohjan "perään" ja koko hevonen rojahtaa näinollen vinoon. Onneksi tämä virhe on kuitenkin melko helppo korjata (kuten kaikki muukin, heh heh), kun vika näin yllättäen on bongattu jälleen satulan istuttavalta puolelta :). 

   Olen anyways tyytyväinen siihen, että meillä on toivoa paremmasta treenausmuodosta ja sen myötä myös mahdollisuus paremmin voivasta hevosesta ja oikeastaan koko ratsukosta. On tää vaan niin pirun vaikea laji, että siihen on toisinaan hankala uskoa!

Videokoosteessa on ihan lyhyt pätkä siitä kauan lupailemastani Kikon valkkuvideosta, koska suurin osa puhelimen kameralla kuvatuista klipeistä oli ylivalottunut niin törkeästi, etten kehtaa asettaa niitä julkisuuteen. Ei sillä, että olisin kokenut sen jotenkin erityisen tarpeelliseksi - tuo valkku kun ei sujunut muutenkaan ihan kuin Strömsössä.
  Erityisesti huomiota kiinnitin itse omiin käsiini, jotka ovat ihan oikeasti naurettavan korkealla. Miten mä en ole tuollaista huomannut?!





Kävin muuten pitkästä aikaa ratsastamassa Rolexilla, joskin kohdalle osui niin kova hellepäivä, etten kehdannut kauhean kauaa nauttia ruunapapan seurasta - hiki kiehui molemmilla ihon pinnasta jo reilun puolen tunnin jälkeen!
   Vähän jäi kyllä harmittamaan, etten pystynyt istumaan Rolexin selässä yhtä hyvin, kuin viimeksi sillä ratsastaessani. Yksi syy tähän voisi tietenkin olla päätökseni ratsastaa kentällä, joka on niin massiivinen ja vaikea rajata mielessä, että se aiheuttaa melkein väkisinkin jos jonkinmoista hortoilua.. Tai sitten mun vatsalihakset on vaan saaneet vähän liikaa suojakerrosta päälleen!

Huomenna Grace saa uudet popot tassuihin ja palkinnoksi hyvistä valkkupäivistä ratsastajavapaan kävelypäivän :). Toivotaan, ettei huomenna ole ihan järkyttävän kuuma, sillä ainakin tänään tarhauksen korvaaminen talutuksella tuntui olevan maailman huonoin idea! 

3.8.2013

Paalukarnevaali

Ja otsikon kautta pääsenkin suoraan aiheeseen, joka liittyy tallimme remonttiin. Tallimme remppa (I-talli) on päässyt oikein kunnolla vauhtiin ja tulevalla viikolla suoritetaan paalutus tulevia lisäsiipiä varten, minkä vuoksi oli toivottu, että hevoset siirrettäisiin pois tallista päivän ajaksi.
    Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että suurin osa kopukoista tarhailee koko päivän ja ne saavat heinät + vedet tarhoihin, mutta itse en tohdi laittaa Gracea pihalle, sillä jo puolipäivätarhaus ötökkäloimi päällä tuntuu olevan pikkuörkille kuin pieni kidutustuomio (viitaten lähinnä lievään kesäihottumaan, joka on toistaiseksi ilmennyt hännän/harjan kutinana, joka on kuitenkin loimen ja kutinaa estävien tököttien avulla onnistuttu pitämään pääosin aisoissa).
    Onneksi tarjolla on toinenkin vaihtoehto, joka tällä kertaa olisi väliaikainen majoittautuminen kilpatalliin, mikä sopii meille huomattavasti ulkoilupäivää paremmin. Tietenkin aion huolehtia Gracen ulkoilusta omatoimisesti noina päivinä, eli käyn varmaankin sitten aamuisin taluttelemassa ja hengailemassa sen kanssa maastossa tms. Yöksi Graken pääsee kuitenkin kotiboksiin nukkumaan, niin ei käy liian jännäksi :).

Niin, olisi varmaan kannattanut ottaa
videota.. Pahoittelen (taas) huonoa
kuvanlaatua!
Torstaina käväisin tosiaankin aamulla juoksuttamassa itse eläimen ja häivyin loppupäiväksi keskustaan shoppailemaan vaatteita.. Ihan kohtuuttomasti en voinut kuitenkaan vähän aikaa sitten tililleni
ilmestynyttä palkkaa (jee!!) käyttää, koska mulla on niin paljon fiksumpiakin käyttökohteita rahalle, näin esimerkkeinä vaikkapa kirjat ensimmäistä lukiovuotta varten (apua!) ja sitten se satula. Satula siksi, koska mulle tulee jotenkin tosi kehno fiilis siitä ajatuksesta, että mun vanhemmat joutuisivat maksamaan sen penkin, kun eihän siitä oikeastaan hyödy kuin minä ja Grace!   
     Kuulostaa varmasti tosi tekopyhältä, mutta mä haluisin olla satulan hankkimisessa edes jotenkin mukana, joten varmaan ihan sama kumman kustannukset hoidan itse - satulan vai kirjojen - niin molempien pitäisi olla jotenkin hyödyksi :). Ja kaikilla on hyvä mieli (paitsi ehkä iskällä, joka käyttäisi ne rahat mieluummin vaikka purjelentokoneeseen!).

   Jos jotakuta muuten kiinnostaa ilmailu, niin iskällä on aiheeseen liittyvä blogi, jota voit siirtyä kurkistelemaan tästä.

Tänään mun piti mennä ratsastamaan ihan normaalisti, mutta tietenkin suupielet olivat taas auenneet. Hölmönä en tietenkään hoksannut katsoa, johtuiko tämä muutaman päivän takaisesta bridongilla ratsastamisesta vai juoksuttaessa käyttämästäni norminivelestä, mutta luulisin syyn löytyvän jälkimmäisenä mainitusta, koska olisin mitä luultavimmin huomannut auenneen pieluksen eilen suupieliä puhdistaessani. Voi nyt yliherkkyys soikoon!
    Sattuneen syyn vuoksi kävin vaihtamassa kanget hackamoreihin ja lähdin pitkästä aikaa satulan kanssa maastoon. Keventelimme ja laukkailimme ihan kaikessa rauhassa ja päästelimme yhden suoran oikein kunnolla (viimeksi pääsimme niin kovaa Veeran ja Sissin kanssa maastoillessamme!), jonka jälkeen käväisimme pikaisesti kentällä tekemässä vähän harjoitusravia ja -laukkaa. Hieno ilma sattui taas kohdalle ja räpsin enemmän tai vähemmän innoissani puhelimella kuvia loppukäyntien aikana. Grace ei vain olisi tohtinut pysähdellä poseeraamaan, odottihan tallissa iltaheinät!

Mä ihan oikeesti pyydän joku päivä jonkun
kunnon kamerallisen kuvaamaan meitä..

Oikeella Gracen "mitämissämilloin" -ilme :).

Tuijotus Tuusulantielle

1.8.2013

Pitkä päivä!

Kävin siis lupailuni mukaan tallilla ajoissa ja ratsastin Gracella pitkästä aikaa pelkällä nivelellä. Tai noh, oikeastaan kuolaimen virkaa toimitti kangista irroitettu bridongi, mutta idea lienee kuitenkin sama. En olekaan muuten tainnut blogissa mainita, että aiemmin kertomani suunpielien aukeaminen on toistaiseksi saatu loppumaan kankisuitsituksella. En tajua, mikä logiikka tuossakin sitten on, koska ihan samalla tavallahan se bridongi tulee suupieleen kuin norminivelkin? No, jos se toimii, niin en valita!
 
  Kuitenkin - alkuperäiseen aiheeseen palaten - Grace ei mielestäni reagoinut yhdellä kuolaimella
ratsastamiseen mitenkään eri tavalla, kuin normaalisti kankisuitsituksellakaan, joten sinänsä ratsastus ei eronnut tänään juurikaan normaalista. Ainoa isompi ongelma oli niskan vasemmalla puolen, joka ei meinannut antaa periksi sitten yhtään millään! Taivuttelin ja asettelin vaikka miten päin ja yritin soveltaa erilaisia harjoituksia aina volteista sulkuihin saadakseni pikkumonsterin hellittämään, mutta ei tuntunut kyllä auttavan sitten yhtään mikään!
   Ratsastuksen loppupuolella sain niskaa hieman paremmin auki, mutten ollut aivan tyytyväinen lopputulemaan. Tekisi kamalasti mieli jatkaa saman ongelman parissa vielä huomennakin, mutta olin jo suunnitellut Grazille juoksutuspäivän, joten menkööt nyt läpi sormien.

Tämä ihanuus on meillä jälleen hetken aikaa kylässä.
   Tiistaina meille saapui kokeiluun uudelleen eräs Frank Bainesin satula, joka kävi meillä oikeastaan jo aiemminkin näytillä. Valmentajamme pyynnöstä teetätimme kokeilusatulaan kuitenkin yhdet vastinhihnat lisää, jotta ne tukisivat satulaa hieman paremmista kohdin.

Olemme äitini kanssa päättäneet, että ostamme tämänmallisen satulan, mutta pienemmillä polvituilla (nykyiset on aivan liian isot!), jotta ne eivät työnnä jalkaani liiaksi taaksepäin. Hevoselle satula on kuin selkään tehty, mutta itse kaipailen tosiaankin vähän vähemmän fylliä jalan eteen - muutenhan ostaisin kuvassakin näkyvän penkin tältä istumalta!

Ostamisesta tulikin mieleen, että kengittäjämme jäätyä viikoksi lomalle siirtyi myös Gracen kenkäys, minkä vuoksi meikäläisen oli kipitettävä kauppaan hakemaan takovalle tammalleni bootsit jo edesmenneiden pinkkien tilalle. Olen aivan ihastunut näihin "kenttäbuutseihin", jollaisiksi joku tallilta niitä minulle kuvaili, suosittelen!

Tämmöstä settiä! Noissa on siellä vuohiskuopan puolella semmonen
pallura, mikä estää niitä kääntyilemästä ratsastuksen aikana. Nää on ainakin
tähän asti olleet tosi käyttäjäystävälliset ja ainoa keksimäni miinus löytyy
bootsien sisäpuolelta, josta neopreeniin kului rakoja jo toisella käyttökerralla.

Mutta varusteet sikseen ja selittelyn pariin, elikkäs muun perheeni lähdettyä päiväristeilyllä Tallinnaan en ehtinyt vielä(kään) ladata sitä valkkuklippiä äidin puhelimelta koneelle, mutta onhan tässä aikaa.. Eipä siellä varmaan mitenkään ihan järisyttäviä määriä sitä materiaaliakaan ole, mutta olispahan jotain. Yritän tsempata huomenna!

  Kävin tänään päivällä pyörähtämässä Husön maisemissa, mutta illalla tuli uudelleen tallifiilis, joten käväisin vielä taluttelemassa ja syöttelemässä Gracea jonkin aikaa. Tältä taluttelureissulta hoksasin napata jopa kuviakin, kun oli niin tajuttoman upea auringonlasku, joka ei tietenkään puhelimen kameran nappaamasta pikselimössöstä pääse juurikaan oikeuksiinsa. Ärsyttävää! Oli miten oli, jatkoa seurannee huomenna, mutta päätän tämän postauksen näihin kuviin ja tunnelmiin :).

Ihan ihme asento :D

"Mitä sä oikeen duunaat??"

Mä ihan tosissani yritin ikuistaa tän :D!!

Pullava ponini Grace :)