8.8.2014

Lappeenranta yms.

Grace ja tunnelmallinen jaba.
Noniin, sairaslomat podettu (ajat sitten..) ja myös ensimmäiset kansalliset korkattu! Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä tuo meidän Lappeenrannan reissu, mutta pessimisti ei pety jne. Toisinsanoen en siis odottanutkaan mitään kovin voittoisaa kilpailumatkaa :D.
   Varmaan pahinta noissa kolmessa starttaamassamme radassa oli se, että onnistuin unohtamaan joka hiivatin ohjelmassa jotakin. Mulle tosin vihellettiin "vain" kerran, eli muut virheet olivat silkkaa huolimattomuutta, ratsastin lävistäjät vääristä pisteistä tms..
   En tiedä milloin rupesin unohtelemaan ratoja, mutta kilpailemista aloitellessani vastaavaa ongelmaa ei tosiaankaan ollut. Silloin tosin myös jännitin kisoja tosi paljon vähemmän, mistä lie noussut tämä turha kilpailustressi. Ärsyttäähän tuollainen, kaikki maksut, vaivannäkö ja matkaaminen tuntuu niin turhalta, kun menen itse mokailemaan radalle. Pitää jatkossa vaan päntätä ne radat niin huolella, että joku voi pyytää kymmenen vuoden päästä toistamaan ne takaperin ja muistan ne katkotta!

Näin jälkikäteen voin vielä kieriä itsesäälissä ja selata paikan päällä pyörineiden kuvaajien ottamia otoksia, joissa mun ratsastus vaan näyttää rehellisesti sanottuna ihan kauhealta. Grace tosiaankin tuntui nurmella ihan tosi hyvältä huolimatta tappokeleistä (+30 tmv) ja ötöistä, mutta kuvista päätellen se ei siltä ole todellakaan näyttänyt :D. Ei sillä, että olisin itsekään ollut kovin edustava näky, mutta ei siitä sen enempää. Mitään uutta virhettä istuntaan liittyen kun ei noista kuvista mulle välity, vaan sama vanha etunoja ja leuka rinnassa..

Kisat itsessään oli tosi kivat, järjestäjän puolesta ei ainakaan turhaa häsellystä välittynyt pikkuluokkien starttaajalle. Jos tästä jotain opittiin, niin ilman apukäsiä ei mulla ole monipäiväisiin kisoihin enää menemistä. Tämä lähinnä siksi, että etsittyäni erilaisia tekosyitä huonolle ratsastukselle ja ratojen unohtelulle tartuin heti siihen faktaan, että olin pääpiirteittäin koko kisojen ajan Gracen kanssa yksin. Pitää ensi kerralla yrittää houkutella joku muu esimerkiksi heräämään aamulla ruokkimaan tai putsaamaan karsinaa, tai edes ottamaan verryttelyssä suojat pois. On jotenkin ihan ultimaattisen noloa käydä kysymässä katsomosta, jos joku viitsisi napata ne valkoiset pahkurat kaakin tassuista..

Tassuista puheenollen: melko pian tuon fiaskontäyteisen kisareissun jälkeen Grace sai koipeensa haavan kohteesta x (metsäkiipeilyn yhteydessä), joka sitten turvotteli jonkin verran -> heppa lomalle. Ei kaakku sitä missään vaiheessa varsinaisesti ontunut, muttei esimerkiksi tahtonut kauheasti venyttää ko. jalkaa eteen taikka taakse, minkä vuoksi oikeastaan koko haavan laukatessa alunperin huomasinkin.
  Pikku breikki teki ehkä meille molemmille oikeastaan ihan hyvää, vaikka kyllä mä taas meinasin pyörtyä kun näin maneesin peilistä miltä meidän meno näyttää :D. Pääsin tosin kaakin loman aikana ratsastamaan Lissu-ponilla, joten mulle ei edes tullut ratsastuksellista taukoa, vaan sain ehkä vähän lisää perspektiiviä asioihin.

Gracea voisi kuvailla parhaiten ehkä sanalla mäyrä. Takapää hipoo taivasta, nokka on matalalla ja "Etsiessään ruokaa se taapertaa kuono maassa, mutta joutuessaan kauemmaksi metsänreunasta se voi alkaa ravata." (Wikipedia, luettu 8.8.14).

Pitäisi taas ryhdistäytyä vähän kaiken suhteen. Jotenkin musta on kadonnut kaikki yrittäminen ja tuntuu etten koskaan saa mitään kunnollista aikaan niin muussa elämässä (missä?) kuin ratsastuksessakaan. Ehkä se johtuu vaan tästä lomailusta, koska motivaatio on kuitenkin mielestäni vielä tallella.

Kävin muuten moikkaamassa Marellaakin ja hän vaikutti voivan leppoisasti. Varsojenkin kanssa oli päästy jopa rapsutteluväleihin ilman äitien raivoa, Marella oli ihan onnessaan! Käväisin selässäkin ja sama hassu kopukkahan se oli kuin ennenkin, miksipäs sitä luontoaan muuttamaan :).

Nauttikaa vielä elokuun viimeisistä lämmöistä, meikäläinen on jo ihan kurkkuaan myöten täynnä tätä hellettä!!