26.11.2013

Aluevalkut & spännande nyheter!

Grace sunnuntaiaamuna.. Ei vissiin
huvittanut :D
No huhhuh, nyt on kyllä varsin jännää tiedossa sekä mulle, että hepalle, mutta kerrataan ensin aluevalmennukset viikonlopulta. Reissaaminen ja ratsastaminen sujui molempina päivinä suhteellisen kivuttomasti, vaikka sunnuntaina jännitettiinkin vähän maneesin nurkkia, mikä johti armottomaan tahtojen taistoon, joka kuitenkin päättyi "ihan ok" -tuntiin.

Aiheena toimi molempina päivinä erilaiset sujuvuutta lisäävät tehtävät, joita Keela kehotti meitä harjoittelemaan myös kotona. Tämä siksi, että yhteistyömme vaikutti töksähtelevältä, emmekä ns. liukuneet sulavasti tehtävästä toiseen, vaan ratsastin enemmän ajatuksella "nyt tehdään avotaivutus - töks - siirrytään jotenkin seuraavaan tehtävään - töks - nyt tehdään sulkutaivutus". Myös istuntaani sai pitkästä aikaa palautetta, mistä olin erittäinkin kiitollinen; juuri siihen olen tahtonutkin saada apua! At the moment istun melko pitkälti liikkeen "päällä", eli ravi liikkuu eteenpäin, mutta ajatukseni ei, minkä vuoksi sainkin nojailla vähän taaksepäin (eli varmaankin istua suorassa, olenhan hieman etukeno..).
   Valmennuksista jäi kokonaisuutena ihan kiva fiilis, vaikka heppa olikin vähän erikoisella tuulella koko viikonlopun. Seuraavia odotellessa!

Möllöttelyä viime viikolta
Grace vietti eilisen (maanantai) päivän irtojuoksutuksen merkeissä, mistä pikkupimu tykkäsikin sitten niin paljon, ettei lähdöstä tahtonut tulla mitään.. Siellä mä seisoskelin hölmönä loimi kourassa ja heppa käyskenteli ihan pokkana ympäri maneesia katsellen välillä varkain muhun päin ilmeellä: "mähän jään tänne!". Lopulta jäin istumaan oven viereen jakkaralle, jonka luokse G lopulta tallusteli vähän nolona, kun vapauskiintiö oli ilmeisesti täynnä.
  Koska heppa oli kuitenkin vielä vähän naatti kaksipäiväisen kuskailun jälkeen, päätin jättää tämän päivän kävelypäiväksi, mikä jättikin sitten sopivasti aikaa "lukea kemiankokeisiin", eli postaamaan blogiin ja tekemään kaikkea muuta yhtä hyödyllistä. Noh, huomenissa kostautunee sitten tämäkin laiskottelu, sillä Nipsu tulee jälleen kerran laittamaan meidät töihin! Ei siis suinkaan väliksi millään kemiankokeella, mutta valmentajien juonitteluja mä enemmän pelkään :D!

Postauksen suru-uutinen lienee se, että me ollaan taas irtisanottuja vuodenvaihteesta eteenpäin, eli joku osti kuin ostikin tallistamme kaksi karsinaosaketta, mikä tarkoittaa meille taas lähtöä. Mutta tällä kertaa tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta, eli jos I-tallin remontti saataisiin valmiiksi ennen meille asetettua lähtöpäivämäärää (1.1.), ei meidän tarvitsisi häipyä, sillä uudessa tallissa on kolme uutta karsinapaikkaa, joita osakeannissa tavallaan myytiinkin. Tosin tallin valmistumisajankohta riippuu niin monesta muuttujasta, ettei tuohon pieneen mahdollisuuteen kannata vielä täysin uskoa, mutta poissaoloaika tulee joka tapauksessa olemaan lyhyt, vaikka tallia ei ehdittäisikään saada valmiiksi.
   Tällä kertaa uutinen lähdöstä ei tosin kovinkaan paljon hetkauttanut, olihan se kuultu jo kerran ennenkin. Lähinnä vain kiukuttaa, mutta eiköhän se ole ihan oikeutettuakin siinä vaiheessa, kun lattia jalkojen alla katoaa kahdesti! Asioilla on tähänkin asti kuitenkin ollut tapana järjestyä, joten toivon mukaan niin kävisi tälläkin kertaa :).

Ja sitten siihen jännittävään asiaan!


Päätin vanhempieni kanssa lähteväni ensi kesän jälkeen vaihtoon Ruotsiin! Grace lähtee siis mukaani ja vietämme tuon vuoden Etelä-Ruotsissa sijaitsevassa hevoslukiossa, Varbergissä. Mua jännittää jo nyt ihan sikana, onhan tuohon nyt kuitenkin "vain" vajaa vuosi aikaa :D. En oikein osaa sanoa, mitä tuo vuosi tuo tullessaan. Käsittääkseni meininki on aika lailla samantapainen, kuin Ypäjällä, jonne olin alunperin aikeissa jatkaakin peruskoulun jälkeen.
   Suurin syy päätöksestäni lähteä juuri Ruotsiin oli varmaankin halu oppia tuo toinen kotimainen kieli vihdoinkin kunnolla, mutta toisena vaihtoehtona ollut Saksa jäi vaihtoehdoista oikeastaan vain sen takia, ettei minulla ole takanani lainkaan ko. kielen opintoja, joita olisi Saksaan haluavilla oltava vähintään kahden vuoden verran.

Voin jossain vaiheessa vaihtovuotta yrittää kirjoittaa postauksen ruotsiksi, mutta ainakaan vielä en uskalla edes yrittää! Mut varmaan karkotettaisiin Suomesta, jos joku näkisi mun kirjoittamaa ruotsia :D.
Mutta jännittää kyllä ihan pirusti, toivottavasti kaikki menisi ainakin tuon asian suhteen kerrankin, kuin Strömsössä!
  Toki vaihtovuodessa on omat haasteensa, joista suurin lienee paluu Suomeen tallipaikattoman hevosen kanssa.. Parhaassa tapauksessa saisin jotenkin järjesteltyä meidän vuokrasuhteen jatkumisen Tuomarinkylässä, jolloin pääsisimme takaisin kotitalliin, mutta epäilen, ettei se tule onnistumaan. Aika näyttää!

17.11.2013

Sunnuntaiturinoita

Sama Duracel se oli kipeästä koivesta huolimatta!
Ahkerasti lauantaikoulupäivän läpiryömittyäni olen ottanut koko tämän päivän recoveria (asiaan saattaa myöskin vaikuttaa eilen kahteen asti venynyt tallipäivä..) ja levännyt laakereillani kuin mikäkin laiskamato. Tai no, laakereilla lepääminen lienee tässä tapauksessa vähän suhteellista, sillä kävimme aamulla äitini kanssa Lohjalla moikkaamassa mrs. Marellaa, jonka jänteelle kävi vähän hassusti muutama kuukausi takaperin. Yritämme keksiä yhdessä ylläpitäjien kanssa ratkaisua tilanteeseen, mutta vielä on hieman varhaista sanoa, odottaako ponieläintä kuoppa vai kuntoutus.
   Jännettä on toki hoidettu asianmukaisesti pinnallisen vaurion ilmenemisen jälkeen ja eläinlääkäri on antanut positiivisia kommentteja ja ennusteita jalan paranemisen suhteen, mutta ainakin toistaiseksi tilanne on kävelyä + lepoa. Mikäli jalka ei kuitenkaan parane, yritämme ensin sijoittaa tamman seurahevoseksi jollekulle - viikatemies kutsutaan kylään vain, jos kaikki muut keinot on jo käytetty!

Grace toipui ähkyilystään (tms) oikein hyvin, eikä muuta tapahtuneen suuntaista ole ilmennyt. Muutaman päivän otimme vielä varsin rauhassa, kun pikkutammaa vähän yskitti, mutta nyt palaamme vihdoin ja viimein kohti normaalia päiväjärjestystä. Kahden edeltävän päivän aikana ratsastus on ollut sangen.. mielenkiintoista, kun lomavaihteen silmään iskenyt Grace ei ihan vielä jaksaisi laittaa tikkua ristiin (tai jalkoja sen kummemmin, typeriä nuo pohkeenväistöt!). Olen kuitenkin onnistunut jotenkin saamaan Gracen aina lopputunnista aika hyväksi siihen nähden, miten joutilaana se on muutaman viime päivän ajan ollut. Hämmentävää.
   Mitä valmentautumiseen tulee, uskoisin pyörähteleväni jälleen tiistaina Kikon kotivalkussa, ellei nyt tapahdu jotain mullistavaa. Nipsu on tulossa myös lähiaikoina, mutta tarkkaa päivämäärää en kyllä millään muista. Pitäis varmaan joskus ottaa vähän selvää näistä :D.

Suuri uutinen onkin se, että pääsimme aluevalmennettaviksi! Odotan mielenkiinnolla Mikaela Soratien tunteja, joista pääsemme Gracen kanssa valituiksi tultuina hakemaan kokemusta. Huippua!

Paras kuva Gracesta ikinä :D.
Mitähän taikatatteja se oikeen popsii tarhassa..
Kyllä lomalla kelpaa!

12.11.2013

Möksöttää

Grace tuntui pari päivää ennen kisoja tosi tahmaiselta ja lopulta todistin myös muutaman yskäisyn ennen ratsastusta, mikä sinetöi päätökseni kotikisaosallisuuden peruuttamisesta. Taas.
  Koska mitään kummempia häppeninkejä ei viikonlopulle ollut tiedossa, päätin vihdoinkin edes yrittää ylläpitää sosiaalista elämääni tallin ulkopuolella ja lähdin kaverilleni yöksi hieman kauemmas, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, etten pääsisi yöllä tallille, jos jotain poikkeavaa tapahtuisi.

Mikä virhe!

Olisihan se pitänyt arvata, että hevonen ryhtyy juuri silloin näyttämään lieviä ähkyn oireita, kun olen itse välimatkan päässä. Onneksi äitini pääsi hätiin ja hän valvoikin urhoollisesti yötä myöten tallissa, vaikkei mitään vakavampaa (kop kop) onneksi ilmennytkään.
  Tapahtuneen jälkeen pidin Gracen pari päivää kävelyllä, mutta koska kuumetta ei missään vaiheessa ollut ja tamma vaikutti täysin terveeltä, heitin vain rohkeasti kamat niskaan ja painuin ratsastamaan. Tietenkin aloittelen taas varovaisesti, mutta toivottavasti tuo nyt ei ollut tuon vakavampaa.. Liekö ollut naistenvaivoja tai muuta tamman oikuttelua, tiedä tuosta!

  Tämän jälkeen olen vain huojentunut jo mahakipuja edeltävänä päivänä tekemästäni päätöksestä jättää ratsastus väliin, koska Grace oli ollut jotenkin oudon tuntuinen. Kurjaa sinänsä, kun kaikki sujui hetken aikaa jotenkin niin hyvin, laukka oli ihan mielettömän hyvä (Graceksi) ja mulle ehti jo tulla sellainen "jes, kehitystä!" -fiilis, mutta sitten palattiinkin taas rytisten maanpinnalle. Vaikka mulla ei ehkä ihan normaalisti kuulu tapoihin erinäisten (kyseenalaisten) johtajien siteeraaminen, voisi Leninin ajatus "yhden askeleen ottamisesta taaksepäin päästäkseen kaksi eteenpäin" kuulostaa tässä kohdin aika lohdulliselta. Kyllä tästäkin rämeestä vielä noustaan!

Vielä askelten ottamistakin paremmalta korviini kuulostaa se tosiasia, että uusi satula voidaan vihkiä käyttöön ihan lähipäivinä. Penkki lähti matkaan Englanninmaalta perjantaina, joten eiköhän se jossain vaiheessa tänne kerkeä. Ehkä.
  Mitä lähempänä penkin saapuminen on, sitä epämukavammaksi tunnen oloni nykyisessä satulassamme. Se on jotenkin niin lähellä, mutta kuitenkin hieman liian epäsopiva pidempään käyttöön. Istunnalleni se on kuitenkin ollut paljon edellistä - enemmän tai vähemmän etukenoa - Jaguaria parempi, samoin Gracen liikkuvuudelle.

Huomenna siis kuitenkin hivuttaudutaan jo varovaisen varmasti takaisin normaaliin arkiliikuntaan ja toivon mukaan myös Uuden maneesin remontti valmistuu lähipäivinä. Voin kokemuksesta sanoa, että kahden ratsastuskoulun ja vaihtelevan määrän eri suuntiin juoksentelevien yksityishevosten mahduttaminen 22 x 80m maneesiin on jokseenkin haastavaa!
  No, eipäs valiteta kuitenkaan. Hyvä juttuhan se vain on, että asiakkaiden turvallisuudesta huolehditaan :).

Kisavideota en saanut vieläkään koneelle, yllätys.. Kyllä se joskus vielä tulee näkyville, mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin päätän tämän postauksen, ciao!

Lähtövalmiudessa ennen Husön kisoja!

4.11.2013

Huh, mitkä hallusinaatiot!

Mun aistiharhat muistuttaa pelottavan paljon todellisuutta, sillä eilen käteen nakattu sininen rusetti vaikutti ihan oikeasti olevan siinä! Eli Husön seurakisoista tuli kuin tulikin mukaan kakkossija, eikä heppakaan ollut yhtään hassumman tuntuinen!
  Olin yllättynyt siitäkin tosiasiasta, että jännitystärinät jäivät kotitalliin ja ratsaille päästyä fiilis oli oikeasti aika rento ja mukava, enkä unohtunut haaveilemaan normaaliin tapaan, vaan ratsastin koko radan ajan. Juuri siihen mun pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota, koska usein jään vain ratsastelemaan pisteestä toiseen ja unohdan Gracen kokonaan!
  Radan lisäksi koko keikka tuntui sujuvan tosi hyvin aina lastausta ja muuta härdelliä myöten, eli kokemus oli kaikin puolin positiivinen. Hevonen oli verkassa ja radalla hyvä, vaikka ratsastin itse vähän varman päälle, minkä vuoksi laukka ei pyörinyt kovin hyvin ja molemmissa keskiraveissa nähtiin rikko laukalle (hups), mutta pääasia nyt oli lähinnä se, että Grace liikkui omin jaloin eteen päin, eikä mun tarvinnut ylläpitää askellajeja koko ajan.
  Laitan myöhemmin radasta videota näkyville, kunhan saan sen koneelle asti. Kuviakin lienee tiedossa, mutta ainakaan vielä en ole saanut niitä hyppysiini, joten jätän tämänaamuisen taiteiluni korvaamaan kaiken "oikean" materiaalin.