22.2.2014

Vähän kuulumisia ja kuiva mielipidepostaus

Se on ohi nyt!
Gracen loma siis.

Kun olin kiukkua ja pettymystä niellen saanut peruutettua kaikki tulevat valmennukset, alkoi Grace tervehtyä jo seuraavana päivänä. Kuinka ollakaan.
Tein kuluneet pari päivää ns. puolet normaalista treenistä ja arvatkaahan yskikö se otus enää kertaakaan? Noilla hevosilla on pakko olla joku kuudes aisti, koska köhiminen loppui ihan oikeasti heti valmennusten peruuttamisen jälkeen. Ei mahu mun kaaliin!
  Nyt sitten kismittää ihan toden teolla, mutta onneksi sain sentään sovittua ajan "Kikon vastaanotolle", eli toisinsanoen päästään taas vakituiseen kotivalmennukseen. Hyvä niin, sillä treeni-ideat ja erilaiset päänmenot niin hepalle kuin mullekin alkavat olla vähissä.

Kyllä näin hienolla hoitopaikalla kehtaa
seisoskella poseeraamassa! Laitoin ekaa
kertaa kylmäsavet etusiin, koska at the
moment meillä ei oo tallilla pakastinta,
jossa säilyttää kylmäsuojia.
Tänään tein Gracen kanssa.. jotain. Ravissa heppa oli vielä ihan fine, mutta se pirun laukka. Mulla alkaa oikeasti vähän kutisemaan suoni ohimossa, koska ton saman ongelman kanssa on painittu ihan alusta alkaen ja mä en koskaan tunnu muistavan, miten mun pitäisi menetellä sen kanssa. Voi yrittää koota, lisätä, kääntää ja vääntää mutta ne takajalat pysyvät itsepintaisesti kaukana jossain riippumatta siitä, kuinka tosissaan niitä koittaa sieltä nappailla mukaan.
   Parhaiten Grace laukkaa mielestäni seinän vieressä ihan loivassa avotaivutuksessa, jolloin pääsen ikäänkuin istumaan riittävän tukevasti satulaan ja takajalkojen päälle. Ehkä se seinä toimii myös jonkinlaisena ulkoapuna, mutta en vielä tähänkään päivään mennessä ole keksinyt, mikä siinä seinän vieressä ratsastamisessa voi olla niin ratkaisevasti erilaista, kuin vaikkapa keskiympyrällä.

  Nipsu muistuttelee mua parhaansa mukaan aina laukan yhteydessä siitä, että Gracen takajalat pitäisi saada "kiinni", eli ei sellaiseen A-kirjaimen muotoiseen estetamma-asentoon, jossa tuo nyt useimmiten itseään liikuttaa. Juuri tuohon takajalkajuttuun seinästä on varmasti eniten apua, koska pääsen ratsastamaan takakintut yhteen ilman, että heppa rupeaa poikittamaan tai häipyy teille tuntemattomille.
    Yksi vakio-ongelma tulee vastaan siinä, kun takajalat on onnellisesti saatu lähemmäs toisiaan ja tahtoisin saada ne vielä astumaan paremmin mahan alle, jolloin yritän lisätä laukan aktiivisuutta pohkeilla ja mahd. raipalla pitäen samalla tuntuman normaalina. Yleensä reaktio pyyntööni on täysi nolla, mikäli vain pohkeet ovat pelissä mukana. Kun aseistusta lisätään (raippa), on lopputulos lähes poikkeuksetta pukki. Mutta jos hepan perä osoittaakin seinää päin, saattaa se ihan oikeasti ottaa ne kintut alleen! Tai sitten se potkaisee seinää. Bitch!

------------------------------------------------


Joojoo, taas mä syytän hevosta jne, mutta kun en osaa jotain, niin tarvitsen apua. Ja kun apua ei ole aina saatavilla, yritän keksiä ratkaisun ongelmaan itse. Ja kun en keksi ratkaisua, turhaudun. Ja kun turhaudun.. syytän hevosta! Okei en ehkä ihan tosissani kuitenkaan. Oli miten oli, tuo on mieletön logiikka, jota yllättävän moni kuitenkin tuntuu käyttävän selityksenä omaan taitamattomuuteensa, vaikkei sitä itse myöntäisikään. En itse tietenkään koe olevani mikään viisas ja valistunut, kun pystyn tuon tosiseikan itselleni tunnustamaan, mutten toisaalta ymmärrä, miksi joku tahtoisi lähteä kiertelemään omia ongelmiaan syyttämällä hevostaan myös silloin, kun apua ja tietämystä olisi tarjolla.
   Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että noin 95% ratsukon ongelmista on lähtöisin satulan yläpuolelta. Se hevosten syyksi jätetty 5% käsittää lähinnä ne eläimet, joiden koulutuksessa tai käsittelyssä on/on ollut puutteita, mutta voiko silloinkaan oikeastaan syyttää hevosta? Laittaisin myös kipeät hevoset tuohon viiteen prosenttiin, sillä esimerkiksi hevosen selän okahaarakkeissa olevat luutumat voivat vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti hevosen käytökseen - tämä on nähty käytännössäkin.

  Tahdon kuitenkin korostaa mielipiteeni rajaavan noihin sairastapauksiinkin vain synnynnäiset / ihmisen toiminnasta riippumattomat vammat tai muut vastaavat tsydeemit hevosessa. Tässä mielessä jännevamma onkin oiva esimerkki aiheen kaksipiippuisuudesta: jos vamman voidaan ihan suoraan sanoa aiheutuneen hevosen hoidon laiminlyönnistä, ei sormella tarvitse osoittaa omaa napaansa kauemmas. En kuitenkaan voi väittää ahkerasti hoidettujen jalkojen hajoamisen normiliikutuksen yhteydessä olevan sen enempää ihmisen, kuin hevosenkaan syy. On totta, etteivät hevoset luonnossa liiku samalla tavoin, kuin ihmisten kanssa, mutten osaa sano kummalla jänne paukahtaa helpommin: villi- vai kesyhevosella.
   Toki joku kukkahattu voisi tästäkin vääntää asian siihen kierteeseen, että kaikki kesyhevosten ongelmat ovat ihmisten syytä - kuten pitkälti oikeastaan ovatkin - mutta niin kauan, kun ratsastusta maailmalla harrastetaan, tulevat hevosia piinaamaan sen aiheuttamat vaivat siinä missä ihmisiäkin. Terveestä hevosesta on mielestäni kuitenkaan turha lähteä etsimään syytä siihen, mikseivät ne sulkutaivutukset nyt onnistuneetkaan sormia napsauttamalla, vaan pitäisi enemmän keskittyä siihen, miten ongelmaa voisi mahdollisesti ryhtyä korjaamaan.

Kuulostan mielestäni tosi tekopyhältä kirjoittaessani tämän kaltaisia mielipiteitäni julkisuuteen, koska saatan itsekin heittää huulta vaikkapa siitä, miten "Grace oli ihan ämmä", vaikka tosiasiassa en vain itse ole osannut vaihteeksi ratsastaa tarpeeksi hyvin. Osaavathan hevoset olla kierojakin (kuka nyt tekisi ilmaiseksi töitä?), mutta jostain syystä musta tuntuu nykyään yhä useammin siltä, että vikaa etsitään nimenomaan siitä Kaakki Kamalasta sen sijaan, että keskityttäisiin todelliseen ongelmaan eli omaan ratsastukseen. Miksi se Kaakki kulkisikaan kauniissa peräänannossa, jos omassa perusratsastuksessa ei ole asiat kohdillaan?


    Kisoja kiertäessäni huomio kiinnittyy inhottavan herkästi siihen, miten pielessä ihan perusasiat saattavat monella olla lähtien istunnasta. En itse tee tähän asiaan osaamiseni puolesta mitään poikkeusta, mutta ääritapauksista puhuttaessa kummastusta herättävät ne, jotka eivät edes halua löytää vikaa omasta ratsastuksestaan, vaan ainoa tavoite on tietynlainen jatkuva todistelu kilpailuissa. Paras yhdistelmä onkin mielestäni ratsukko, jonka tavoitteena on kehittyä. Ei haittaa, vaikkei heti saisikaan sitä ainakin GP:tä kisannutta ihmehevostaan näyttämään niitä naapurin Puska-Jalmareita kummoisemmilta, mutta kun jaksaa ja haluaa nähdä vaivaa yhteistyön ja kehittymisen eteen, vain taivas on rajana.

   Tietenkin moni toivoisi menestyvänsä kilpailuissa, mutta sen ei mielestäni kuuluisi ainakaan helpoissa luokissa olla etusijalla. Pitäisi muistuttaa itsellenikin, ettei pitäisi pohtia pääsyä huipulle, vaan enemminkin pääsyä pois "matalammalta" tasolta. Tämä tuo etenemiseen hieman lyhyempiä tavoitteita, sillä kokonaisuutena ratsastuksen salojen vuori on valtava. Jos ajattelisin aina harjoittelevani vain päästäkseni mahdollisimman nopeasti kilpailemaan korkealla tasolla, en osaisi puoliakaan siitä, mitä olen tähän mennessä oppinut. Motivaation ylläpidossa mahdollisimman nopea kehitys saattaa toimiakin, mutta omalla kohdallani koen palkitsevaksi sen, kun pyrkii kohti mahdollisimman korrektia perusratsastusta sen sijaan, että yrittäisi vain epätoivoisesti päästä mahdollisimman nopeasti siirtymään aina vain vaativammalle kilpailutasolle.
 
   Ongelmilla on inhottava tapa kasaantua ja uskon niin tapahtuvan myös liian nopeasti edettäessä. Väliin jätetyt perusharjoittelut tulevat ennemmin tai myöhemmin vastaan paljon suurempina kompastuskivinä, joiden ylittäminen on usein alkuperäiseen duunin määrään verrattuna moninkertainen. Kukapa sitä kuitenkaan on sanomaan, etteikö hätäisesti keksitty tapa ratsastaa olisi yhtään sen oikeampi, kuin huolella hiottu ja kehitelty. On niitä tumpeloita varmasti isoissakin kisoissa, mutta uskon kilpailumenestyksen korreloivan melko selkeästi ratsukon todellisen osaamisen kanssa.




No, tehkööt kukin miten parhaaksi näkee, enhän mä oo yhtään kukaan sanomaan mikä on ratsukkokohtaisesti hyvä tai huono asia. Sainpahan jotain kirjoiteltavaa tylsään iltaan, heh :D. Toivottavasti en tällä maailmaa parantavalla mielipidetekstilläni aiheuttanut kellekään mielipahaa, sillä se ei todellakaan ole tarkoitukseni.
   Olisi kuitenkin kiva päästä lukemaan myös muiden mielipiteitä kilpailumenestyksen tavoittelusta tai sen tavoittelematta jättämisestä sekä vikojen etsinnästä niin itsestään kuin hevosesta, joten linkkaa ihmeessä omasi / kenen tahansa postaus aiheesta ja riennän taatusti lukemaan!
Niin ja kommentoida saa aina!

19.2.2014

Istunta tekee ihmeitä

Jos sinulla koskaan on allasi hevonen, joka ei liiku eteenpäin, pyydä kaveria ottamaan teistä pari kuvaa ja käy kuvat kotona läpi yksitellen ja koita löytää syy hitaudelle kuvien avulla. Tämä tutkinta on ainakin Gracen kanssa aiheuttanut jonkinlaisen kokonaisvaltaisen muutoksen parempaan, kun vihdoinkin ymmärsin, mikä istunnassani jarruttaa hevosta jatkuvasti. Olen yrittänyt ratsastaa nyt siten, etten ole kiinnittänyt paljoakaan huomiota hevosen muotoon tai asetukseen, vaan olen kerrankin miettinyt istuntaani ihan uudella tavalla ja voi pojat, millaisen eron sitä muuttamalla voi tehdä ratsuunsa!
  Aluksi tuntui tosi hassulta nojata taaksepäin vauhdin hidastuessa, koska juuri silloinhan sitä luulee vain koettavansa jarruttaa entisestään. Toisaalta tuo käy järkeenkin siinä mielessä, että liioitellulla taakse päin nojaamisella istuinluut saa osoittamaan eteenpäin, jolloin ne ymmärtääkseni myös kannustavat liikkumaan siihen suuntaan. Tietenkään en voi koko loppuelämääni vain ajatella nojailevani onnellisesti taaksepäin, mutta tällä hetkellä jo pelkkä omien lapojenkin siirtäminen taaemmas suoristaa koko istuntaani, mikä on ymmärtääkseni ihan tavoittelemisen arvoista.

 Juuri nyt meillä on Gracen kanssa ollut vähän turhan pitkää taukoa muuton jälkeen ilmenneen yskän vuoksi, joka on pitänyt meidät käyntilinjalla jo vajaan viikon.. Yskää ei onneksi ole ilmennyt muulloin, kuin rasitettaessa, eli muutaman ravikierroksen jälkeen. Tänään kokeilin jälleen ravata muutaman kävelypäivän jäljiltä ja yskähdyksiä ei onneksi kuultu. Otan huomenna samanlaisen kokeilujumpan ja mikäli Grace ei yski, ryhdyn hiljalleen siirtymään takaisin kohti normaalia päiväjärjestystä.
   Vaikka tuo köhiminen on käsittänyt vain kaksi yskähdystä / ratsastus, olen pitänyt tamman levossa. Ei mielestäni kannata olettaa yskän menevän ohi urheilulla, mikäli se ilmenee nimenomaan liikunnan yhteydessä. Gracella ei onneksi ole ollut kuumetta, joten liekö vain mennyt 'nuha väärään kurkkuun'. Kaikkea kanssa.

Mulla oli suuret valmennussuunnitelmat, joista suurin osa valui tämän takia kyllä suoraan sormien välistä. Lauantaina oli tarkoitus treenailla Sirpa Degerth-Kaldin valkussa ja maaliskuun ekana viikonloppuna piti pyörähdellä Ville Vaurion ohjeistamana, mutta pitääpä näköjään perua molemmat. Voi tätä hevoselämän riemua!
   Ei sillä, etteikö hevosen hyvinvointi menisi aina valmennusten edelle - valkkujahan ehtii tulla lisääkin - mutta harmittaa silti. Onhan tuo yskä nyt kuitenkin verrattain pieni juttu, mutta toisaalta siitä saisi varmaankin täydellä treenillä paisutettua isommankin ongelman. Ehkä parempi vain polkea jalkaa ja niellä karvas ketutus mukisematta.

Päästäkseni valittamaan vielä vähän lisää, tahdon ilmaista kokeneeni suurta ärtymystä editoidessani alle sijoittamaani videota, jossa ratsastan Gracella nivelillä (2.2.). Nyt ihan oikeasti haloo! Grace on pitkä kuin se kuuluisa Gandalfin parta, laukka on hitautensa vuoksi lähempänä viisitahtista ja näen kaikissa noissa videopätkissä pelkkiä virheitä. Okei, en ehkä ole ratsastanut Graakulla aikoihin nivelsuitsituksella, mutta luulin pystyväni nyt edes hieman parempaan, kuin nuo.. pohjanoteeraukset!
  Yritin videon laukkapätkissä toistaa aiemmin Nipsun valmennuksessa harjoittelemiamme laukkatreenejä, joiden tarkoituksena oli saada Grace kantamaan itsensä kootussa laukassa itse, eikä nojailemaan ohjastuntumaan. Tämän edellytyksenä ohjan olisi oltava löysä, mutta pakko sanoa, ettei tuon karseampaa näkyä kyllä olekaan. Nipsu tiivistikin itseasiassa tuon laukan aika hyvin: "se osaa kyllä koota ja kantaa ittensä, mutta se ei vaan viitsi". I couldn't agree more.

Erityisesti laukkapätkät saivat verenpaineeni nousemaan taivaisiin ja tekisi mieli ryömiä näytön läpi kuristamaan itseni ihan vain siitä hyvästä, etten ratsasta kunnolla. Vaihdoista nyt ei kannata edes puhua ja jotenkin tuo koko homma näyttää kauhean vetelältä. Ensi kerralla sitten paljon paremmin, mikäli ensi kertaa edes tulee.. mur!!





Muutto uuteen talliin sujui hyvin ja Gracella on ollut ilmeisen leppoisat oltavat 3,5m x 3m yksiössään :D. Aluksi karsinan ovessa oleva, käytävälle avautuva ikkuna oli Graakun mielestä hyvin epäilyttävä ja täynnä erilaisia ansoja, joten ensimmäisinä päivinä siihen suhtauduttiin hyvin skeptisesti. Kun ponny tajusi saavansa aina porkkanoita ja rapsutuksia porkkanatädiltä (äiti) työntäessään luunuppinsa ulos, tuntui sekin homma kiinnostavan enemmän. Laittelen varmasti lisää kuvia tallista tulevissa postauksissa, mutta nuo otokset rajoittunevat hoito- ja vesikarsinan tapahtumiin, joten mitään seikkaperäistä tallikierrosta ei kannata odotella. Tiivistettynä ex-talliin rakennettiin uusi siipi ja koko huusholli remontoitiin kattoa myöten jokseenkin Keski-Eurooppalaisen oloiseksi. Ilmanvaihtojärjestelmä on huippuluokkaa ja karsinat on valoisat ja isot.
   Helpottaa muuten ihan tosissaan hevosen hoitamista & työntekijän hommien suorittamista, kun karsinan takaseinällä on valaistus. Aikaisemmin lamppurivit ovat kulkeneet vain käytävän puolella, mikä on tehnyt karsinoista enemmän tai vähemmän verrannollisia mustiin aukkoihin (varsinkin, kun seinät olivat tummat!). Nyt boksissa oikeasti näkeekin jotain, mikä on helpottanut elämää enemmän, kuin osasin odottaakaan.

Ensimmäisenä päivänä ikkunaluukku oli
epäilyttävä!
Jotenkin mulle jäi vähän haikea fiilis, kun lähdettiin Tuulen talleilta. Matka Dumiin on kuitenkin niin paljon lyhyempi, että on mun arjen kannalta helpompaa, kun ei tarvitse aina odottaa joko kyytiä tallille tai käyttää matkaan puolitoista tuntia suuntaansa. Mutta saa nähdä, josko vaikka eksyttäisiin Järvenpäähän vielä joskus uudelleenkin; meidänhän pitää Ruotsista palatessamme hoitaa Gracelle joku karsinapaikka!