Olen vuosimallia -97 edustava ratsastajanalku, joka suunnittelee lukion ensimmäisestä vuodesta läpi rämmittyään maanpakoa Ruotsiin. Naapurissa tarkoituksena on opiskella vuosi Varbergin Ridgymnasiumissa, joka nimensä mukaisesti on yhdistelmä ratsastusta ja lukiota!
Tällä hetkellä käyn Ressun lukiota, mutta koulutöiden sijaan suurin osa vapaa-ajastani kuluu tallilla. Valmentaudun ja kilpailen tavoitteellisesti kouluratsastuksessa, mutta käyn toisinaan myös hyppäämässä lähinnä vaihtelun nimissä.
Tavoitteenani on oppia ja kehittyä hevosten kanssa niin paljon, kuin suinkin mahdollista. Suhtaudun erityisellä mielenkiinnolla siistiin ja tasapainoiseen perusratsastukseen sekä nuorten hevosten koulutukseen ja eteenpäinvientiin. Toiveenani olisi joskus päästä itse valmentamaan ratsukoita, kouluttamaan hevosia ja kilpailemaan kansainvälisellä tasolla, vaikka tieni kouluratsastuksen parissa on vasta alkukuopissaan!
Kaudella 2014 pyrin siirtymään kansallisiin kilpailuihin ja kilpailemaan pääpainotteisesti vaativaa b:tä.
Hevoshistoriani
-----------------------------------------------------
Aloitin vakituisen ratsastuksen Husön ratsastuskeskuksessa 9-vuotiaana, vaikka hevosen selässä oli ennen sitäkin tullut jo käytyä muutamaan otteeseen. Nämä selässäkäynnit olivat kuitenkin lähinnä köpsyttelyä nyt jo edesmenneellä Korppu-hevosellamme, joten erityisemmäksi kokemukseksi en sitä luokittelisi.
Ratsastin Husössä kokonaiset kolme vuotta, joiden aikana ehdin tutustua jos jonkinmoisiin poneihin ja hevosiin - ja ihmisiin! Erityisesti mieleen painuivat iki-ihanat kesäleirit, joille "jäin jumiin" vielä Husössä käymisen lopetettuanikin, mutta jatkossa en varmaankaan kisailultani kerkeä heittää itseäni lomavaihteelle nauttimaan noista riemuntäyteisistä leiriöistä.. (< jotka muuten varmasti saavat joka vuosi muun leiriväen repimään pelipöksynsä!)
Ehdin hoitaa ratsastuskoululla pikkuheppa Frediä ja Tango-tankkia, jotka olivat molemmat ihan kivoja kavereita. Mieleeni jäi kuitenkin paremmin Tango, joka jaksoi aina sävähdyttää herttaisen kiukkuisella olemuksellaan. Nykyisin näistä hevosista Fred vääntää vielä ratsastuskoulukiemuroitaan, kun taas T on siirtynyt ajasta iäisyyteen.
The great entry of Marella the Tori horse
Vuoden 2009 kesällä jokavuotisen Husön leirin jälkeen vanhempani kysyivät täysin spontaanisti ja ennalta-arvaamattomasti, tahtoisinko mahdollisesti oman hevosen. Toki olin kaikkien muidenkin heppatyttöjen tapaan kinunnut sitä omaa ponia/hevosta aloittaessani ratsastuksen, mutta isäni jyrkkä "ei" teki hyvin pian selväksi, ettei omasta hevosesta kannattaisi edes haaveilla. Siinä sitä sitten kuitenkin oltiin - sanattomana vanhempieni huoneen ovensuussa (joskin kysymys taisi olla lähinnä retorinen)!Marella löytyi rakkaan ja palvotun Ht.netin (silloin) vihreiltä markkinasivustoilta. Tamma asusteli Lohjalla Laakspohjan kartanolla, jonka kesähämärään maneesiin päädyimme neitiä kokeilemaan. Niinhän siinä taisi tosiaankin käydä, että sen 12-vuotiaan isin kultatytön ratsastuskouluelämä päättyi siihen ja pian hän löysi itsensä Tuomarinkylän kilpatallin vintiltä mukanaan 12-vuotias torinhevonen!
Jos Marella jotakin opetti, niin kärsivällisyyttä. Ei ole mitään sen raivostuttavampaa, kuin löytää neljällä jalalla tarhassa tönöttävä mutakimpale odottamassa innostuneena muutaman tunnin harjaussessiota (vaikeimpina päivinä taisin tosin sortua vesikarsinaan, hupsis) ja lopulta, kun saa satulan selkään ja lähtee löntystelemään maneesiin, niin hevonen muistuttaa lähinnä Husqvarnan ompelukonetta juostessaan riemusta hirnuen (kirjaimellisesti) ympäriinsä. Kaikesta tästä kuitenkin selvittiin ja Marella kruunasi luonani viettämänsä ajan nappaamalla sijoitukset kaikista (koulu)kisoistaan, joita kertyi huimat kaksi kappaletta!
The great Grace is here!
Vuoden 2011 marraskuussa tuttumme ehdotti meille ylläpitosopimusta erääseen hänen hevosistaan. Kyseessä oli tietenkin Grace, jolla olin ratsastanut aiemminkin tämän kyseisen tuttumme valvonnassa. Pohdittuamme äitini kanssa asiaa tulimme siihen lopputulokseen, että Grace olisi minulle loistava mahdollisuus oppia lisää (ja olihan G paljon Marellaa osaavampikin, jos siihen mennään), joten päätimme puolestamme myydä Marellan ja ottaa Gracen ylläpitoon.
Noh, Marellaa käytiin kokeilemassa jossain määrin, mutta yhtäkään ostajaa emme tammalle saaneet. Onneksi löysimme kuitenkin Marellalle mainion ylläpitäjän ja näin tamma lähti takaisin kotiinsa Lohjalle!
Grace saapui talliin heti seuraavana päivänä Marellan lähdettyä, joten vapaata mulle ei suinkaan jätetty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti