30.12.2013

Maisemanvaihdos

Gracen loma loppui tähän, halusipa se sitä tai ei. Tein tänään ihan normaalin liikutuksen ja jähmeistä takajaloista huolimatta olin jopa ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka paljon parempikin olisi voinut toki olla. Ratsastuksen aikana koetut, pahaa enteilevät pukkisarjat kuitenkin kielisivät lähestyvästä tappokiimasta, mikä ei yhtään helpota huomista muuttoa.
   Kyllä, Grace lähtee kuukaudeksi ihmettelemään Järvenpään maisemia Tuulen talleille, joiden seinien sisältä onneksi löytyi juuri sopivasti karsina tammikuuksi, jonka joudumme karsinaosakkeiden myyntihärdellin vuoksi viettämään muualla. No, toisaalta Dumissa odottelee sitten ihan upouusi talli helmikuussa, joten ehkä me nyt yksi kuukausi ajellaan hyvin mielin edestakas :). Tylsää silti viedä näin lyhyeksi aikaa muualle, tulee vain turhaa stressiä sekä hevoselle että äidilleni, joka joutuu kuskailemaan autotonta hirviötytärtään joka päivä tallille, ellen opettele käyttämään tallille kulkevia julkisia.. hrr!

Lissun kanssa tehtiin niin normaali treeni, kuin vain suinkin pystyttiin. Hankalaahan sen ponin kanssa oli, pakko myöntää! Lopussa se kiitos kuitenkin seisoo, eli loppuraveissa Lissu myötäsi oikeastaan ihan kivasti eteen-alas. Ei täydellisesti, mutta mielestäni yritys on onnistumista tärkeämpää (paitsi kisoissa :D).
   Kokeilisin mielelläni Lissun kanssa kuolaimettomia, mutta omat hackamoreni ovat sille liian isot, minkä vuoksi pitänee jättää väliin. Tämän kokeilun tekisin ihan vain siksi, että poni on niin kamalan herkkä suustaan, ettei se uskalla luottaa kuolaimeen kunnolla edes ohjan ollessa löysä. Eli käytännössä tahtoisin nähdä, reagoiko tuo pieni keltainen otus yhtä voimakkaasti niskaan kohdistuvaan paineeseen.
Huomenna pitääkin sitten heräillä taas ajoissa, jotta saan Lissun liikutettua ennen tapaus Graakkuksen lastausta. Emme ole vielä miettineet ihan tarkkaa aikataulua huomiselle, mutta yritetään keretä pois rakettien alta, jos onnistuu.. Ei olisi kauhean positiivinen kokemus varmaan hepallekaan seisoskella kauheassa paukkeessa yksin traikussa. 
  Kaikista jännittävintä tuleekin varmaan olemaan oma mielentilani viikon päästä, kun joudun ramppaamaan sekä dumissa, että Järvenpäässä Lissun liikutusten vuoksi. I can feel the happiness in the air! 

Voi poniparkoja!

Vai pitäisikö sanoa ennemminkin: "voi minua raukkaa", sillä en tiedä ketä tässä retuutetaan eniten! Vilgas ja Lissu ovat joutuneet kuluneiden päivien aikana mitä kieroimpien keksimieni ratsastusharjoitusten pyörteisiin, mutta pakko myöntää, etteivät ponit ole katsoneet kieroiluani läpi kavioittensa, vaan vaatineet lähes herpaantumatonta keskittymistä koko ratsastuksen ajan.
 
Meillä on Vilgaksen kanssa joskus vähän eriäviä
näkemyksiä tietyistä asioista
   Vilgas oli mulla liikutettavana kahdeksan päivän ajan ja teetätin pikkuisella virolaisella paljon erilaisia taivutuksia ja väistöliikkeitä. Kokeilimme myös vastalaukkoja, vaihtoja ja ihan perus kokoamisia, koska Vilgas on loppujen lopuksi aika hankala ratsastaa kunnolla takajalkojen päälle, vaikka selkään päin tuntuisikin, että ne olisi ihan hyvin messissä. Ehkä kaikki tuntuu Gracen takakinttujen jälkeen aktiiviselta, mene ja tiedä.
   Tämä pikkuheppa opetti episodin jälkeisen, syvällisen analysoitini perusteella jälleen jotain siitä samasta virheestä, jonka toistan tiedostamattani lähes kaikilla ratsastamillani hevosilla: ratsastan hevosta kahdessa osassa, enkä kokonaisuutena. Ihan käsittämättömän kismittävä virhe, jonka osaan valmentajan avulla yleensä korjata, mutta itsekseni ratsastaessani saatan olla ihan käsi tuon ongelmani kanssa. Onneksi hyviäkin pätkiä oli, mikä kompensoi huonompia askelia sen verran paljon, että ratsastuksen jälkeen oli melkein joka kerta hyvä mieli.

Eräs tallikaverini otti Vilgaksesta (ihan sairaan paljon) videota, eli todisteita kaksiosaisesta hevosesta on saatavilla.. Laitan ne tuohon alapuolelle, katsokoot ken uskaltaa & kiitokset kuvaajalle, vaikka jouduinkin pätkimään suurimman osan pois kanssaratsastajien tahattoman linssiin eksymisen vuoksi.




Suloinenhan tuo kuitenkin on,
hassu poni :)

Lissun kanssa olemme keskittyneet melko pitkälti rentouden tavoitteluun, mikä tuntuu olevan meille molemmille aika haastavaa. Ponin taustoja jonkin verran tuntien en yritä vaatia siltä oikeastaan kovinkaan hääppöisiä, mutta ei se reppana kuitenkaan ihan joutilaana pääse olemaan.
   Otin ensimmäisenä päivänä ponin kanssa vähän tatsia voltteihin ja pohkeeväistöihin ja kokeilimme toinen toistemme kuntoa, enkä väittäisi seuraavan päivän olleen yhtään easympi! Vaikka yleensä vannon apuohjatta ratsastuksen nimiin, otin ihan surutta gramaanit matkaan alkuverkan ajaksi, jotta sain Lissun edes harkitsemaan pyöristymistä kevyessä ravissa.
  Tämän tamman tapauksessa sallin itselleni luvan noiden pirullisen houkuttelevien apuohjien käyttöön, sillä se on huomattavasti kivuttomampi tapa tehdä suhteellisen sujuvaa yhteistyötä ponin kanssa, joka on ollut enemmän tai vähemmän vapaalla lähimenneisyydessään. Pyrin kuitenkin pääsääntöisesti välttelemään ylimääräisten piuhojen virittelyä hevosille, vaikka ne ovat varmasti joillekin oiva apu liikutukseen; itse en vain koe vielä olevani tarpeeksi osaava käyttämään vaikkapa niitä gramaaneja pidemmällä aikavälillä.


Vilgaksen melassiveden
pohjat, namnam!

Gracen kanssa ollaan kohta jo päästy takaisin normaaliin liikuntaan. Teen vieläkin ihan aavistuksen verran vähemmän, kuin yleensä ja annan välikäyntejä, jotka nollaavat joka kerta kaiken siihen asti tehdyn työn.. No, kohta voidaan taas juosta ympyrää maneesissa täydellä teholla, ei tätä himmailua enää kauaa kestä (toivottavasti).

Grace joutui näin liikunnan alettua laiharille, voi jestas mikä pallo siitä onkaan tullut! Pitää vetää oikein kunnon sulkeiset tänään tamman kanssa, niin kyllä läski tummuu ;).

26.12.2013

Lunta tulvillaan..

..on Gracen takapää..

Tai siltä ainakin tuntuu, kun treenikaverini eteneminen on takajalkojen suunnilla verrattavissa umpihangessa rämpivään mummoon. Onneksi Grace ei ole ainakaan vielä viritellyt lomailusta turhaa jännitettä korvaväliinsä, mikä on mahdollistanut pehmeän laskun takaisin liikuntaan, jos tätä nykyistä haahuiluamme voi liikunnaksi sanoa.
Aattoaamu!
   Olen pyrkinyt pidentämään treeniaikaa mahdollisimman maltillisesti, mutta huomaan silti välillä jääväni työstämään ravia hieman liian pitkään tai pyytäväni Gracea suorittamaan hieman liian vaativaa tehtävää. Toisaalta tamman nykyinen lihavuuskunto (syöttöporsas) vaatisi oikeastaan aika paljonkin enemmän liikuntaa, mutten uskalla vielä tehdä ihan niin paljon, kuin mahan kutistaminen vaatisi, joten Grace saa ainakin hetkellisesti syödä vähän vähemmän heinää, sillä nykyisestä väkirehumäärästä sille tulee lähinnä vain paha mieli.
   Pohdiskelinkin tänään erään tallilaisemme inspiroimana, pitäisikö minun vaihtaa Gracen myslit ihan vain kauraan. Tällä hetkellä tuo konimus syö Dodson & Horrell:in build uppia, massankasvatusrehua, jota en kuitenkaan näe tällä hetkellä kovin tärkeänä, kun tuota massaa nyt näyttäisi pursuavan melkein makkaroiksi asti. Täysin väkirehuttomana (yleensä) ahkerasti urheilevaa hevostani en kuitenkaan voi kokemuksieni perusteella pitää, joten kokeilen varmaankin syöttää sille jossain vaiheessa litistettyä kauraa, jos en muuta keksi.

Tuijotuskilpailu
Asiasta kukkaruukkuun, jouluaatto sujui oikein mukavasti varsin ruoantäyteisissä merkeissä ja juhlapäivän Vilgakselle suoma juoksutuspäivä ei kyllä ollut ponille yhtään niin palauttava, kuin olisin toivonut. Tein tänään pikku sinisilmän kanssa taas ihan basic-juttuja, eli väistätin, kääntelin ja vääntelin yrittäen kovasti saada takajalkoja messiin, mutta tulokset olivat varsin kehnot. Sain lopputunnista videota ja siinä nähdäänkin nuo tuskaisen tahmeat takajalat, mutta huomenna sitten uusi yritys :)..
   Katsoin kotiin päästyäni kuitenkin videota viime talvelta, eikä Vilgas siihen verrattuna ehkä ihan niin huonolta näyttänytkään! Toiveajattelua, mutta ainakin tuli hyvä mieli.

Nyt olisi kuitenkin mun nukkumaanmenoaika, joten jätän tän videon tähän tihrusteltavaksi ja lähden tyytyväisenä odottelemaan huomista, see you :)!


24.12.2013

Gracen joulukynnet

Jo oli aikakin päästä siitä tossusta eroon!
Huomatkaa Gracen naapurin ihanat havut,
jollaiset saimme tänään meidänkin oveen.
Kengittäjä kävi tänään tekemässä taikojaan neiti diivan kavioille ja sanoi paiseen olleen hyvin pieni, sillä paisekanava lähti vuolun mukana kokonaan pois - tai siltä ainakin toistaiseksi vaikuttaa. Koska Grace ei kengityksenkään jälkeen osoittanut mitään ontumisen tai kivun merkkejä (eikä niitä ole paiseen avaamisen jälkeen ilmennyt lainkaan..), lähdin juoksuttamaan häntä maneesiin.
   Juoksutuksen alussa sain hätistellä Graakkia suunnilleen sumutorven kanssa, mutta kun se kerran lähti, ei siitä ollut tulla loppua! Tuntui suunnilleen siltä, että liinan päässä olisi ollut neljällä hyppykepillä varustettu, viisisataakiloinen superpallo, joka pomppasi maahan osuessaan juuri siihen suuntaan, mihin turpa sattui osoittamaan. Lukuisten laukkaspurttien (ja maneesin päädyn huolellisen kyntämisen) jälkeen G rauhoittui sen verran, että se malttoi ravata pari kierrosta, jolloin sain varmistettua askelluksen puhtauden ja lopetettua siltä erää. Jos Grace jotain varmisti, niin ainakin sen, ettei meikäläinen kiipeä pariin päivään sen selkään ennen parinkymmenen minuutin juoksutusta!
   Mitä ratsastukseen tulee, aion aloitella tosi rauhallisesti ja tunnustella selkään päin, mitä sanottavaa hevosella on fyysisestä terveydentilastaan, ennen kuin edes ajattelen treenaamista. Onneksi Vilgas pitää mielenvireyttä yllä valloittavalla persoonallaan ja ratsastettavuudellaan sen verran, ettei mulla ainakaan vielä ole mikään kiire päästäkään hinkkaamaan Gracen kanssa sulkutaivutuksia hullun lailla.

Säihkysilmät
Olin jo melkein unohtanut
tän olemassaolon :D!
Viimeisin merkintä oli tosin
vain kahden kuukauden takaa,
eli aktiivisuus suunnilleen
samaa sarjaa tän blogin
kanssa..
Vilgaksesta pitikin sanoa, että joku on varmaan vaihtanut sen aiemmin ratsastamani ponin toiseen! Sen ratsastettavuus on ollut jotain ihan mieletöntä nämä pari päivää, joiden aikana olen viettänyt hymynsekaisia hetkiä sen selässä, vaikkei jokainen askel olekaan ollut ihan niin justiinsa. Parasta tähän mennessä on ehdottomasti ollut se nöyryys ja yritteliäisyys, johon en ennen ole Vilgaksen kanssa törmännyt (olen sitä vastoin enemmänkin ollut tekemisissä tietynlaisen ponimaisuuden kanssa!) ja koko poni vaikuttaa olevan todella tyytyväinen elämäänsä.

   Teimme tänään lähinnä ympyröitä ja vähän väistöjä, joiden aikana koetin saada Vilgaksen ja itseni rennoksi ja keskittyä sitten vain matkustelemaan autuaana kyydissä. Suunnitelma onnistui jossain määrin varsin hyvin, mutta olisin toivonut vielä parempaa poljentaa takajalkojen suunnilta, mikä olisi varmaan onnistunutkin, mikäli olisin vain ratsastanut itse aktiivisemmin. Tai ehkä Vilgakselta meni vain itseluottamus, kun rupesin nauramaan kesken ravilisäyksen pomppiessani satulassa kuin perunasäkki, mutta ainakin meininki oli hyvä :D.

Jouluaatto alkaa mulla kello seitsemältä aamulla, jolloin kiiruhdan tallille juoksuttamaan Vilgaksen ja käväisemään pikaisesti Gracen selässä, jonka jälkeen onkin jo palattava kiireesti takaisin kotiin ehtiäkseni isovanhemmilleni aattoa juhlistamaan. Tiedossa siis paljon ruokaa ja kiirusta, aina sama juttu! Ehkä pieni kiireen tuntu tuo kuitenkin mukavan vastapainon sille euforiselle tilalle, jonka jouluruoka ja järjetön määrä suklaata aiheuttaa jossakin kohden päivää. Sitä odotellessa.

Näin loppuun tahdon vielä toivottaa kaikille oikein ihanaa joulua!

Muistakaa syödä ja nukkua hyvin, kohta se arki taas kutsuu ;).

23.12.2013

Göteborg & Marella

Voisin kerrankin pitää lupaukseni tulevien postausten sisällöistä ja kertoa jotain pikaisesta reissustani Göteborgiin, jonne lensimme isäni kanssa itsenäisyyspäivänä, jottei vahingossakaan päästäisi juhlimaan oman kotimaan merkkipäivää ;). Reissun tarkoituksena oli ajella pällistelemään Ridgymnasium -lukion kahta eri toimipistettä, Varbergiä ja Kungsbackaa.
   Hurjasta tuulesta huolimatta onnistuimme pääsemään rapakon yli ehjinä, mutta paikan päälläkös se hupi vasta alkoi, kun tuuli yhtäaikaa joka suunnasta rannikon jatkuvan läheisyyden vuoksi. Puhurista huolimatta vuokra-autolla matkaaminen sujui mukavan vaivattomasti ja suuntasimme ensimmäiseksi Varbergiin, jonka porukkaan olimme olleet yhteydessä Suomesta käsin.

Varberg
Vähän derbykenttää ja "vanhempiensijoitusmökkejä", eli jotain pikkusia mökkeröitä, joihin vanhemmat ilmeisesti
laitetaan nukkumaan, jos ne uskaltavat tulla kyläilemään.
Mä oon aina hallinnut tän poseeraamisen!
Tää oli toisesta maneesista.

Saavuttuamme Varbergiin ensimmäinen tunne oli hämmennys, sillä olimme keskellä jotakin teollisuusaluetta, joka näytti kyllä kaikelta muulta, kuin talliympäristöltä. Lyhyen selvittelyn jälkeen löysimme kuitenkin perille; paikka oli teollisuusalueen takana oikein rauhallisen oloisella paikalla.   Kävimme nopeasti paikan kansliassa/ruokalassa ostamassa sämpylät ja lähdimme sitten parinsadan metrin päässä sijaitsevalle tallille. "Guidemme" 'C' otti meidät lämpimästi vastaan ja kierrätti meidät tallissa, maneeseissa (2), kentillä ja tarhoilla. Pakko myöntää, että talli oli ihanan siisti ja valoisa ja kaikki tuntui olevan siellä missä pitääkin, jos näin voi sanoa.
   Varbergissä oli kahden maneesin lisäksi kaksi kenttää, joista toinen oli ihan "normaali" kenttä, olisikohan siinä ollut hiekan seassa kuitua (jäi tarkistamatta), ja toinen ihanan vehreä derbykenttä. C kertoi derbykentällä järjestettävän kesäisin jotain ponikisoja, mutta taisi mennä se osa vähän ohi, kun keskityin pällistelemään kaikkea ympärillä olevaa..
   Kaiken kaikkiaan Varbergin porukka vaikutti mukavalta ja tallihenki tuntui olevan tosi hyvä, minkä takia varmaan päätinkin jo tuon reissun jälkeen jääväni sinne koko loppuelämäkseni :D.. Matka kuitenkin jatkui, suuntana tietenkin..
Kungsbacka
Kungsbackan tallia sisältä, vastaavanlaista käytävää oli myös Varbergissä.
Katto oli tosi korkea, kuva valehtelee mun mielestä vähäsen. Siellä oli kattotuulettimia :D!
+/- 40min ajomatkan jälkeen olimme kiitäneet ruskealla vuokra-Kialla Varbergistä Kungsbackaan. Paikan päällä - jos mahdollista - tuuli vielä aiempiakin paikkoja enemmän, mikä sai mukavasti autossa lämmenneet jäsenet tutisemaan ytimiään myöten!
Maneesi oli tosi hieno!
   Lähdimme kierrokselle erään tallilaisen johdattamana ja kiersimme jälleen ihanan valoisassa ja siistissä tallissa, jonka käytävillä oli sellaiset jännät kuivikejutut estämässä ylimääräiset kolinat kavioista.. Kuva varmaan selventää.
  Maneesi oli hieno ja valoisa, joskin niitä oli "vain" yksi ja sen vieressä sijaitseva kenttä oli vähän turhan pieni meikäläisen makuun, mutta menisi varmaankin paremman puutteessa. Ihmettelen vain, miten tallin n. 60 hevosta mahdutaan liikuttamaan päivittäin varsinkin kesäaikaan, jolloin maneesia tuskin käytetään kovin mieluusti. Tietenkään hevosia ei liikuteta samaan aikaan, mutta silti ratsastustiloja oli hevosmäärään nähden mielestäni liian vähän.

Tiivistettynä Kungsbackassa oli siis uudet ja siistit puitteet, mutta käytännöllisyys oli mielestäni jäänyt vähän toissijaiseksi. Varbergissä oli sen sijaan siistit ja näkemäni perusteella ilmeisen toimivat puitteet, sekä ihan mielettömän ihanat ihmiset (en toki väitä, etteivätkö Kungsbackan porukat olisi olleet mitenkään vähemmän ihania, mutta huonosti ajoitettu vierailuajankohtamme antoi paikasta ehkä hieman kiireisen kuvan).

Tähän loppuun voisi tunkaista vielä pari kuvaa jostain univers-jotain, jossa oli eläimiä, kasveja ja kaikkea muuta jännää :D!

Tällä pienellä tirpalla oli kauheesti asiaa! 
:D


Marellasta

Marellan ylläpitäjät päättivät nyt, etteivät he aio jatkaa enää tamman kesällä kertaalleen paukahtaneen jänteen hoitamista, mikä on Marellan iän (16) huomioonottaen mielestäni ehkä ihan oikea päätös. Tämä tarkoittaa käytännössä Marellan jatkosta olisi nyt tehtävä jokin päätös. Voisimme..

a) Etsiä Marellalle loppuelämäksi kodin, jossa se voisi viettää vuosiaan seurahevosena
b) Päästää Marellan vihreille laitumille
c) Etsiä Marellalle jonkun, joka haluaisi kuntouttaa sen.

Viimeinen vaihtoehto on mielestäni epätodennäköinen, mutta jos joku sattuisi ideasta innostumaan, niin mikäs siinä. Itse laittaisin tamman kuitenkin mieluiten seurahevoseksi, mutta mikäli sopivaa paikkaa ei löydy, odottaa Marellaa eutanasia, sillä itselläni ei riitä rahat (ja aika) kahden hevosen ylläpitoon.
   Toivoisin, että jos joku teistä lukijoista / ohipyyhältävisä anonyymeistä sattuisi tuntemaan jonkun, joka kaipaisi kipeästi 16-vuotiasta, virkeää pikkutammaa seurahepaksi toiselle ja/tai kevyeeseen maastokävelyyn tai mahdollisesti jopa kevyeen ravailuun, ottaisitte minuun yhteyttä joko ihan tuohon alle kommentoimalla tai sähköpostiini (ida@iki.fi). 


22.12.2013

Lainaheppoja

Vaikka oma heppa onkin toistaiseksi ulkoilutettava kävelymeiningeissä, ei se estä kilometrien kartuttamista omaan ratsastusmittariini. Näin joululomilla moni tykkää lähteä talvea karkuun jonnekin kauemmas, mikä tarkoittaa hevosenomistajille väliaikaisliikuttajan etsintää. Olen itse kaatosateessa viihtyvänä kerennyt haalia ratsastettavaksi jo edellisessä postauksessa mainitsemani ponikaksikon, mutta niiden lisäksi pääsin eilen kokeilemaan myös upouutta tuttavuutta:
Neiti Kananen!
  Kananen on nimensä mukaisesti herkkistamma, jonka kanssa täytyisi jotenkin onnistua pysymään itse tasaisena ja rentona, jotta sujuvasta yhteistyöstä voitaisiin edes neuvotella. Tosin hän on ollut nyt vähän kevyemmällä, millä onkin hyvä selitellä omaa osaamattomuuttaan, kun peiliin kurkistaessaan näkee jotain ratsastuksen ja haahuilun väliltä.
  Kaikeksi onneksi olen kaikilla Kanasen kanssa suorittamillani ratsastuskerroilla saanut apua joko hevosen omistajalta tai omistajan pääsääntöiseltä valmentajalta, sillä tämä hevostapaus on minulle täysin vierasta maaperää, enkä varmaan olisi ensimmäistä kertaa sillä ratsastaessani edes tiennyt mistä aloittaa, ellei omistaja olisi ollut paikalla opastamassa.
  Erityisesti hankaluuksia mulle tuottaa sen hevosen herkkyys. Omani on kuitenkin vähän eri tavalla herkkä, kuin ns. stereotyyppinen herkkishevonen; Gracen herkkyys tulee siis ilmi lähinnä kipakkana vastusteluna tehtävien vaikeutuessa, kun taas niillä "normaaleilla" herkkyys näkyy lähinnä säpäkkyytenä ja/tai tulisuutena.
  Parasta tuon tamman kanssa oli ehdottomasti aherruksen jälkeen saavutettu lopputulos ja tietynlainen työskentelyhalukkuus, eli se tuntui oikeasti haluavan miellyttää ratsastajaansa. Ihan mielettömän palkitsevan koko ratsastuksesta (varsinkin viimeisissä harjoitusravipätkissä) teki tieto siitä, ettei Kanasen lihaskunto ole jonkinasteisen lomailun vuoksi tällä hetkellä se kaikista optimaalisin, minkä vuoksi se oli todellakin yrittänyt ihan tosissaan tehdä harjoittelemamme vastalaukat tyylikkäästi loppuun asti, missä hän oikeastaan onnistuikin varsin hyvin.
   Vastalaukkojen lisäksi opettelimme Kanasen kanssa mm. pitämään tukea sisäohjalla ja myötämään ulkoa, mikä oli tapana mulle jokseenkin tuttu ennestäänkin, mutta pidin sitä käytännön toteutuksen puolesta lähinnä urbaanina legendana :D. On ihan sairaan vaikeata muistaa antaa periksi ulkoa, kun on tottunut palkitsemaan nopealla sisäkäden myötäyksellä, mistä onkin tullut jo osa mun "automatiaa", minkä vuoksi tuo harjoitus oli ihan mielettömän hyvä!

Tän kuvan perusteella Vilgaksen loistokkuutta
saattaisi epäillä itse kukin :D..
Lainaheppameininki jatkui tänään Vilgaksen kanssa, joka oli ihan tajuttoman hyvä! Teimme kaikenlaisia perusjuttuja (ympyrät, väistöt, taivutukset) ja jopa vastalaukkoja, joiden tekeminen oli tosin aluksi hieman hakusessa, kun Vilgas yritti varsin ansioituneena esteponina vaihtaa jokaisessa kulmassa.. Kun laukka saatiin säilymään haluamanani kulmien läpi, alkoi koko poni olla tyytyväisen pyöreässä muodossa ja ehkä ensimmäistä kertaa tunsin sen oikeasti kantavan itseään selän läpi oikein kunnolla.
  Yleensä Vilgakselle on ollut vähän vaikeaa ottaa selkä ja takajalat (!) ihan kunnolla mukaan, vaikka kaula menisikin nätille kaarelle. Hyviä askelia on toki ollut ennenkin, mutta tänpäiväinen oli jotain niin siistiä, että tekisi mieli vain kehua ponia estoitta koko loppupostauksen ajan.


Täydellisen kopittautumisen sijaan olen yrittänyt pitää Gracen liikkeessä
pari kertaa päivässä. Oikealla myös meidän ulkoilutossu :D.
Gracen tassu vaikuttaisi ainakin tuulen aiheuttamien, riemunkirjavien villihevoshyppyjen perusteella olevan varsin kivuton ja odottelen liikutuksen suhteen toiveikkaana kengittäjämme huomista tuomiota. Toistaiseksi olemme onneksi päässeet maneesiin kävelemään, minkä mahdollistaa Gracen tyylikäs ilmastointiteippi-suihkumattojalkine, jonka tehtävänä on suojella varsinaista haudetta lialta ja kosteudelta. Maneesissa käveleminen on tosin ihan jäätävän tylsää, enkä usko Gracenkaan nauttivan liiaksi pakkolomastaan. Toivottavasti päästäisiin kohta jo tarhaamaan pikkuörkkiä!

Nää kaks lisää mun talliuskottavuutta..
Vasemmalta oikealle katsoen kuvassa Fylli ja Alli,
tyylikkäästi Gracen deltalla yhteenniputettuina :D

21.12.2013

Äh..

Let me entertain you: Kaviopaise!

Muutaman epämääräisen ontumapäivän seurauksena suoritetun kiropraktikko- ja hierojakäynnin jälkeen tallityöntekijämme huomasi Gracen kävelevän lähes täysin kolmijalkaisesti, jolloin äitini soitti äkkiä päivystävälle eläinlääkärille ja pyysi apuvoimat selvittämään, mistä ihmeestä tuo yhtäkkinen jalattomuus johtui. Itse sain aiheesta (paniikinomaisen) viestin juuri koulupäiväni päätyttyä ja voin rehellisesti myöntää pulssini nousseen siinä kohtaa suunnilleen kahteensataan!
Kommunikaation selkeys on
silmin havaittavaa :D
   Noh, lähdimme äitini kanssa kauhunsekaisin mielin tallille niin nopeasti, kuin vain suinkin mahdollista. Matkan aikana ehdin jo pohdiskella kaikkia vaihtoehtoja mahdollisesti jalkansa jokaisen luun murtaneelle hevoselleni: kuoppa, jalostus, seurahevonen.. Kaikkea sitä näköjään rupeaa tuollaisissa tilanteissa ajattelemaan, vaikka järkevintä olisi varmaankin miettiä, mistä ontuminen voisi mahdollisesti johtua ja kuinka pitäisi toimia nyt eikä viikon / kuukauden / vuoden päästä :D.
  Kun pääsimme kotiin, lähdimme kiireenvilkkaa ajamaan tallille. Eläinlääkäri(t) olivat saapuneet Tuomarinkylään jo vartti (!) äidin soiton jälkeen, eli pakko osoittaa huimat respectit koko poppoolle ihan älyttömän nopeasta toiminnasta! Oli miten oli, saimme jo automatkalla soiton tallin suunnilta ja kuulimme kyseessä olevan "vain" kaviopaise, mikä sai meikäläisen huokaisemaan helpotuksesta saman tien, mutta ratin takana istuvalle äidilleni oli selitettävä vaivan olevan varsin harmiton verrattuna omaan luut-ja-jänteet-poikki-spekulaatiooni.

  Nyt Grace möllöttelee enemmän tai vähemmän tyytyväisenä omassa yksiössään, josta ainakin tänään päivällä kantautui varsin turhautunut hirnunta vähän väliä, kun karsinanaapurit olivat ulkoilemassa. Kaikki ajallaan, kyllä se vielä ulos pääsee. Vähemmän innolla odotan, millainen kuuraketti tuosta kopukasta kerkeää loman aikana kehkeytyä, sillä yleensä Grace ei ole päivääkään pelkästään karsinassaan, eli korvaväliin saattaa kertyä jotain ylimääräistä (tai sitten sieltä katoavat ne viimeisetkin järjen hivenet, heh).
  Vaikka tuo oma ratsu nyt on näin joulun kunniaksi lomalla, pääsevät Vilgas ja Lissu liikutettaviksi by meitsi ja voin vannoa, etten päästä kumpaakaan helpolla! Tai no, rehellisesti sanottuna kumpikaan noista otuksista ei yleensä päästä mua helpolla, mutta kaipa tässä lajissa on tarkoituksenakin päästä vaikeuksien kautta uusiin :D.

------------------------------



Tuossa videolla nähdään jotain omatoimista pyörintää niin ilmassa, kuin maallakin. Estehyppelöt suoritettiin muistaakseni kuun ekalla viikolla, mutta kouluvääntö näyttäisi olevan lokakuulta, eli niistä on jo vierähtänyt valmennus jos toinenkin.
  Hassua muuten, että hahmotan virheitä ratsastuksessani näin parin kuukauden jälkeen paljon enemmän, kuin videota ensimmäisen kerran katsellessani. Yleensä katson videot ratsastuksen jälkeen ja yritän miettiä, miksi hevonen näyttää niin kamalan omituiselta - huomaan, ettei kaikki mene kuin Strömsössä, mutten tiedä, mistä se johtuu! Näin jälkikäteen katsottuna Gracen selkä on suunnilleen yhtä kireä, kuin ratsastajansa hermot ko. tilanteessa, asetus menee yhtä hyvin läpi kuin paljas nyrkki betonivallista ja takajaloilla voisi lakaista tallin käytävän huolellisen maassalaahauksensa puolesta..
   Estevideoista nyt en osaa sanoa oikein juuta enkä jaata, pari lähestymistä oli vähän sinne päin ja oma istunta on vaiheittain turhan jännittynyt ja jään näköjään jälkeenkin joistakin hypyistä. Hevonen menee kuitenkin hyvin, vikassa klipissä ehkä hiukkasen tahmaisesti, mutta menkööt.

  Pitäisi otattaa Elisalla (kiitokset videoinnista!!) joku päivä uudestaan videota tasaiselta, kunhan mätäpaiseista päästään eroon ja ylimääräiset virtapiikit saadaan purettua jotenkin suhteellisen hallitusti, eikä tämän tekstin alle sijoitetun videon tavoin.



------------------------------

Olin tänä vuonna jouluhösötyksen suhteen poikkeuksellisen aktiivinen, eli leivoin varmaan miljoona pellillistä pipareita ja väänsin jopa tallimme jokaista karsinaa kohden yhden ison heppapiparin. En yleensä a) leivo mitään b) anna joululahjoja c) koristele hevoseni karsinanedustaa, joten tää oli multa maratonin juoksemiseen, yksisarvisen kesyttämiseen tai terveellisen ruokavalion noudattamiseen verrattava suoritus! Voin kyllä luvata yhden asian: EI IKINÄ ENÄÄ!!

Piparin matka koristelun kautta karsinan oveen. 
Voisin tehdä joutessani postauksen myös itsenäisyyspäivänä suorittamasta matkastani Göteborgiin (maanpetturi!), jonka pääasiallinen tarkoitus oli tutustuttaa meikäläinen kahteen eri Ridgymnasiumin toimipisteeseen (Kungsbacka & Varberg), mutta kaikki kuvat ovat toistaiseksi iskällä. Äkkiäkös mä kuitenkin sen muistikortin ryövään. Kuvia odotellessa jännitystään voi tiivistää tämän rakeisen, lentokoneen ikkunasta otetun taideotoksen parissa, sillä allekirjoittanut painuu nyt pehkuihin!

Göteborg. Kai?