30.12.2013

Maisemanvaihdos

Gracen loma loppui tähän, halusipa se sitä tai ei. Tein tänään ihan normaalin liikutuksen ja jähmeistä takajaloista huolimatta olin jopa ihan tyytyväinen lopputulokseen, vaikka paljon parempikin olisi voinut toki olla. Ratsastuksen aikana koetut, pahaa enteilevät pukkisarjat kuitenkin kielisivät lähestyvästä tappokiimasta, mikä ei yhtään helpota huomista muuttoa.
   Kyllä, Grace lähtee kuukaudeksi ihmettelemään Järvenpään maisemia Tuulen talleille, joiden seinien sisältä onneksi löytyi juuri sopivasti karsina tammikuuksi, jonka joudumme karsinaosakkeiden myyntihärdellin vuoksi viettämään muualla. No, toisaalta Dumissa odottelee sitten ihan upouusi talli helmikuussa, joten ehkä me nyt yksi kuukausi ajellaan hyvin mielin edestakas :). Tylsää silti viedä näin lyhyeksi aikaa muualle, tulee vain turhaa stressiä sekä hevoselle että äidilleni, joka joutuu kuskailemaan autotonta hirviötytärtään joka päivä tallille, ellen opettele käyttämään tallille kulkevia julkisia.. hrr!

Lissun kanssa tehtiin niin normaali treeni, kuin vain suinkin pystyttiin. Hankalaahan sen ponin kanssa oli, pakko myöntää! Lopussa se kiitos kuitenkin seisoo, eli loppuraveissa Lissu myötäsi oikeastaan ihan kivasti eteen-alas. Ei täydellisesti, mutta mielestäni yritys on onnistumista tärkeämpää (paitsi kisoissa :D).
   Kokeilisin mielelläni Lissun kanssa kuolaimettomia, mutta omat hackamoreni ovat sille liian isot, minkä vuoksi pitänee jättää väliin. Tämän kokeilun tekisin ihan vain siksi, että poni on niin kamalan herkkä suustaan, ettei se uskalla luottaa kuolaimeen kunnolla edes ohjan ollessa löysä. Eli käytännössä tahtoisin nähdä, reagoiko tuo pieni keltainen otus yhtä voimakkaasti niskaan kohdistuvaan paineeseen.
Huomenna pitääkin sitten heräillä taas ajoissa, jotta saan Lissun liikutettua ennen tapaus Graakkuksen lastausta. Emme ole vielä miettineet ihan tarkkaa aikataulua huomiselle, mutta yritetään keretä pois rakettien alta, jos onnistuu.. Ei olisi kauhean positiivinen kokemus varmaan hepallekaan seisoskella kauheassa paukkeessa yksin traikussa. 
  Kaikista jännittävintä tuleekin varmaan olemaan oma mielentilani viikon päästä, kun joudun ramppaamaan sekä dumissa, että Järvenpäässä Lissun liikutusten vuoksi. I can feel the happiness in the air! 

Voi poniparkoja!

Vai pitäisikö sanoa ennemminkin: "voi minua raukkaa", sillä en tiedä ketä tässä retuutetaan eniten! Vilgas ja Lissu ovat joutuneet kuluneiden päivien aikana mitä kieroimpien keksimieni ratsastusharjoitusten pyörteisiin, mutta pakko myöntää, etteivät ponit ole katsoneet kieroiluani läpi kavioittensa, vaan vaatineet lähes herpaantumatonta keskittymistä koko ratsastuksen ajan.
 
Meillä on Vilgaksen kanssa joskus vähän eriäviä
näkemyksiä tietyistä asioista
   Vilgas oli mulla liikutettavana kahdeksan päivän ajan ja teetätin pikkuisella virolaisella paljon erilaisia taivutuksia ja väistöliikkeitä. Kokeilimme myös vastalaukkoja, vaihtoja ja ihan perus kokoamisia, koska Vilgas on loppujen lopuksi aika hankala ratsastaa kunnolla takajalkojen päälle, vaikka selkään päin tuntuisikin, että ne olisi ihan hyvin messissä. Ehkä kaikki tuntuu Gracen takakinttujen jälkeen aktiiviselta, mene ja tiedä.
   Tämä pikkuheppa opetti episodin jälkeisen, syvällisen analysoitini perusteella jälleen jotain siitä samasta virheestä, jonka toistan tiedostamattani lähes kaikilla ratsastamillani hevosilla: ratsastan hevosta kahdessa osassa, enkä kokonaisuutena. Ihan käsittämättömän kismittävä virhe, jonka osaan valmentajan avulla yleensä korjata, mutta itsekseni ratsastaessani saatan olla ihan käsi tuon ongelmani kanssa. Onneksi hyviäkin pätkiä oli, mikä kompensoi huonompia askelia sen verran paljon, että ratsastuksen jälkeen oli melkein joka kerta hyvä mieli.

Eräs tallikaverini otti Vilgaksesta (ihan sairaan paljon) videota, eli todisteita kaksiosaisesta hevosesta on saatavilla.. Laitan ne tuohon alapuolelle, katsokoot ken uskaltaa & kiitokset kuvaajalle, vaikka jouduinkin pätkimään suurimman osan pois kanssaratsastajien tahattoman linssiin eksymisen vuoksi.




Suloinenhan tuo kuitenkin on,
hassu poni :)

Lissun kanssa olemme keskittyneet melko pitkälti rentouden tavoitteluun, mikä tuntuu olevan meille molemmille aika haastavaa. Ponin taustoja jonkin verran tuntien en yritä vaatia siltä oikeastaan kovinkaan hääppöisiä, mutta ei se reppana kuitenkaan ihan joutilaana pääse olemaan.
   Otin ensimmäisenä päivänä ponin kanssa vähän tatsia voltteihin ja pohkeeväistöihin ja kokeilimme toinen toistemme kuntoa, enkä väittäisi seuraavan päivän olleen yhtään easympi! Vaikka yleensä vannon apuohjatta ratsastuksen nimiin, otin ihan surutta gramaanit matkaan alkuverkan ajaksi, jotta sain Lissun edes harkitsemaan pyöristymistä kevyessä ravissa.
  Tämän tamman tapauksessa sallin itselleni luvan noiden pirullisen houkuttelevien apuohjien käyttöön, sillä se on huomattavasti kivuttomampi tapa tehdä suhteellisen sujuvaa yhteistyötä ponin kanssa, joka on ollut enemmän tai vähemmän vapaalla lähimenneisyydessään. Pyrin kuitenkin pääsääntöisesti välttelemään ylimääräisten piuhojen virittelyä hevosille, vaikka ne ovat varmasti joillekin oiva apu liikutukseen; itse en vain koe vielä olevani tarpeeksi osaava käyttämään vaikkapa niitä gramaaneja pidemmällä aikavälillä.


Vilgaksen melassiveden
pohjat, namnam!

Gracen kanssa ollaan kohta jo päästy takaisin normaaliin liikuntaan. Teen vieläkin ihan aavistuksen verran vähemmän, kuin yleensä ja annan välikäyntejä, jotka nollaavat joka kerta kaiken siihen asti tehdyn työn.. No, kohta voidaan taas juosta ympyrää maneesissa täydellä teholla, ei tätä himmailua enää kauaa kestä (toivottavasti).

Grace joutui näin liikunnan alettua laiharille, voi jestas mikä pallo siitä onkaan tullut! Pitää vetää oikein kunnon sulkeiset tänään tamman kanssa, niin kyllä läski tummuu ;).

26.12.2013

Lunta tulvillaan..

..on Gracen takapää..

Tai siltä ainakin tuntuu, kun treenikaverini eteneminen on takajalkojen suunnilla verrattavissa umpihangessa rämpivään mummoon. Onneksi Grace ei ole ainakaan vielä viritellyt lomailusta turhaa jännitettä korvaväliinsä, mikä on mahdollistanut pehmeän laskun takaisin liikuntaan, jos tätä nykyistä haahuiluamme voi liikunnaksi sanoa.
Aattoaamu!
   Olen pyrkinyt pidentämään treeniaikaa mahdollisimman maltillisesti, mutta huomaan silti välillä jääväni työstämään ravia hieman liian pitkään tai pyytäväni Gracea suorittamaan hieman liian vaativaa tehtävää. Toisaalta tamman nykyinen lihavuuskunto (syöttöporsas) vaatisi oikeastaan aika paljonkin enemmän liikuntaa, mutten uskalla vielä tehdä ihan niin paljon, kuin mahan kutistaminen vaatisi, joten Grace saa ainakin hetkellisesti syödä vähän vähemmän heinää, sillä nykyisestä väkirehumäärästä sille tulee lähinnä vain paha mieli.
   Pohdiskelinkin tänään erään tallilaisemme inspiroimana, pitäisikö minun vaihtaa Gracen myslit ihan vain kauraan. Tällä hetkellä tuo konimus syö Dodson & Horrell:in build uppia, massankasvatusrehua, jota en kuitenkaan näe tällä hetkellä kovin tärkeänä, kun tuota massaa nyt näyttäisi pursuavan melkein makkaroiksi asti. Täysin väkirehuttomana (yleensä) ahkerasti urheilevaa hevostani en kuitenkaan voi kokemuksieni perusteella pitää, joten kokeilen varmaankin syöttää sille jossain vaiheessa litistettyä kauraa, jos en muuta keksi.

Tuijotuskilpailu
Asiasta kukkaruukkuun, jouluaatto sujui oikein mukavasti varsin ruoantäyteisissä merkeissä ja juhlapäivän Vilgakselle suoma juoksutuspäivä ei kyllä ollut ponille yhtään niin palauttava, kuin olisin toivonut. Tein tänään pikku sinisilmän kanssa taas ihan basic-juttuja, eli väistätin, kääntelin ja vääntelin yrittäen kovasti saada takajalkoja messiin, mutta tulokset olivat varsin kehnot. Sain lopputunnista videota ja siinä nähdäänkin nuo tuskaisen tahmeat takajalat, mutta huomenna sitten uusi yritys :)..
   Katsoin kotiin päästyäni kuitenkin videota viime talvelta, eikä Vilgas siihen verrattuna ehkä ihan niin huonolta näyttänytkään! Toiveajattelua, mutta ainakin tuli hyvä mieli.

Nyt olisi kuitenkin mun nukkumaanmenoaika, joten jätän tän videon tähän tihrusteltavaksi ja lähden tyytyväisenä odottelemaan huomista, see you :)!


24.12.2013

Gracen joulukynnet

Jo oli aikakin päästä siitä tossusta eroon!
Huomatkaa Gracen naapurin ihanat havut,
jollaiset saimme tänään meidänkin oveen.
Kengittäjä kävi tänään tekemässä taikojaan neiti diivan kavioille ja sanoi paiseen olleen hyvin pieni, sillä paisekanava lähti vuolun mukana kokonaan pois - tai siltä ainakin toistaiseksi vaikuttaa. Koska Grace ei kengityksenkään jälkeen osoittanut mitään ontumisen tai kivun merkkejä (eikä niitä ole paiseen avaamisen jälkeen ilmennyt lainkaan..), lähdin juoksuttamaan häntä maneesiin.
   Juoksutuksen alussa sain hätistellä Graakkia suunnilleen sumutorven kanssa, mutta kun se kerran lähti, ei siitä ollut tulla loppua! Tuntui suunnilleen siltä, että liinan päässä olisi ollut neljällä hyppykepillä varustettu, viisisataakiloinen superpallo, joka pomppasi maahan osuessaan juuri siihen suuntaan, mihin turpa sattui osoittamaan. Lukuisten laukkaspurttien (ja maneesin päädyn huolellisen kyntämisen) jälkeen G rauhoittui sen verran, että se malttoi ravata pari kierrosta, jolloin sain varmistettua askelluksen puhtauden ja lopetettua siltä erää. Jos Grace jotain varmisti, niin ainakin sen, ettei meikäläinen kiipeä pariin päivään sen selkään ennen parinkymmenen minuutin juoksutusta!
   Mitä ratsastukseen tulee, aion aloitella tosi rauhallisesti ja tunnustella selkään päin, mitä sanottavaa hevosella on fyysisestä terveydentilastaan, ennen kuin edes ajattelen treenaamista. Onneksi Vilgas pitää mielenvireyttä yllä valloittavalla persoonallaan ja ratsastettavuudellaan sen verran, ettei mulla ainakaan vielä ole mikään kiire päästäkään hinkkaamaan Gracen kanssa sulkutaivutuksia hullun lailla.

Säihkysilmät
Olin jo melkein unohtanut
tän olemassaolon :D!
Viimeisin merkintä oli tosin
vain kahden kuukauden takaa,
eli aktiivisuus suunnilleen
samaa sarjaa tän blogin
kanssa..
Vilgaksesta pitikin sanoa, että joku on varmaan vaihtanut sen aiemmin ratsastamani ponin toiseen! Sen ratsastettavuus on ollut jotain ihan mieletöntä nämä pari päivää, joiden aikana olen viettänyt hymynsekaisia hetkiä sen selässä, vaikkei jokainen askel olekaan ollut ihan niin justiinsa. Parasta tähän mennessä on ehdottomasti ollut se nöyryys ja yritteliäisyys, johon en ennen ole Vilgaksen kanssa törmännyt (olen sitä vastoin enemmänkin ollut tekemisissä tietynlaisen ponimaisuuden kanssa!) ja koko poni vaikuttaa olevan todella tyytyväinen elämäänsä.

   Teimme tänään lähinnä ympyröitä ja vähän väistöjä, joiden aikana koetin saada Vilgaksen ja itseni rennoksi ja keskittyä sitten vain matkustelemaan autuaana kyydissä. Suunnitelma onnistui jossain määrin varsin hyvin, mutta olisin toivonut vielä parempaa poljentaa takajalkojen suunnilta, mikä olisi varmaan onnistunutkin, mikäli olisin vain ratsastanut itse aktiivisemmin. Tai ehkä Vilgakselta meni vain itseluottamus, kun rupesin nauramaan kesken ravilisäyksen pomppiessani satulassa kuin perunasäkki, mutta ainakin meininki oli hyvä :D.

Jouluaatto alkaa mulla kello seitsemältä aamulla, jolloin kiiruhdan tallille juoksuttamaan Vilgaksen ja käväisemään pikaisesti Gracen selässä, jonka jälkeen onkin jo palattava kiireesti takaisin kotiin ehtiäkseni isovanhemmilleni aattoa juhlistamaan. Tiedossa siis paljon ruokaa ja kiirusta, aina sama juttu! Ehkä pieni kiireen tuntu tuo kuitenkin mukavan vastapainon sille euforiselle tilalle, jonka jouluruoka ja järjetön määrä suklaata aiheuttaa jossakin kohden päivää. Sitä odotellessa.

Näin loppuun tahdon vielä toivottaa kaikille oikein ihanaa joulua!

Muistakaa syödä ja nukkua hyvin, kohta se arki taas kutsuu ;).

23.12.2013

Göteborg & Marella

Voisin kerrankin pitää lupaukseni tulevien postausten sisällöistä ja kertoa jotain pikaisesta reissustani Göteborgiin, jonne lensimme isäni kanssa itsenäisyyspäivänä, jottei vahingossakaan päästäisi juhlimaan oman kotimaan merkkipäivää ;). Reissun tarkoituksena oli ajella pällistelemään Ridgymnasium -lukion kahta eri toimipistettä, Varbergiä ja Kungsbackaa.
   Hurjasta tuulesta huolimatta onnistuimme pääsemään rapakon yli ehjinä, mutta paikan päälläkös se hupi vasta alkoi, kun tuuli yhtäaikaa joka suunnasta rannikon jatkuvan läheisyyden vuoksi. Puhurista huolimatta vuokra-autolla matkaaminen sujui mukavan vaivattomasti ja suuntasimme ensimmäiseksi Varbergiin, jonka porukkaan olimme olleet yhteydessä Suomesta käsin.

Varberg
Vähän derbykenttää ja "vanhempiensijoitusmökkejä", eli jotain pikkusia mökkeröitä, joihin vanhemmat ilmeisesti
laitetaan nukkumaan, jos ne uskaltavat tulla kyläilemään.
Mä oon aina hallinnut tän poseeraamisen!
Tää oli toisesta maneesista.

Saavuttuamme Varbergiin ensimmäinen tunne oli hämmennys, sillä olimme keskellä jotakin teollisuusaluetta, joka näytti kyllä kaikelta muulta, kuin talliympäristöltä. Lyhyen selvittelyn jälkeen löysimme kuitenkin perille; paikka oli teollisuusalueen takana oikein rauhallisen oloisella paikalla.   Kävimme nopeasti paikan kansliassa/ruokalassa ostamassa sämpylät ja lähdimme sitten parinsadan metrin päässä sijaitsevalle tallille. "Guidemme" 'C' otti meidät lämpimästi vastaan ja kierrätti meidät tallissa, maneeseissa (2), kentillä ja tarhoilla. Pakko myöntää, että talli oli ihanan siisti ja valoisa ja kaikki tuntui olevan siellä missä pitääkin, jos näin voi sanoa.
   Varbergissä oli kahden maneesin lisäksi kaksi kenttää, joista toinen oli ihan "normaali" kenttä, olisikohan siinä ollut hiekan seassa kuitua (jäi tarkistamatta), ja toinen ihanan vehreä derbykenttä. C kertoi derbykentällä järjestettävän kesäisin jotain ponikisoja, mutta taisi mennä se osa vähän ohi, kun keskityin pällistelemään kaikkea ympärillä olevaa..
   Kaiken kaikkiaan Varbergin porukka vaikutti mukavalta ja tallihenki tuntui olevan tosi hyvä, minkä takia varmaan päätinkin jo tuon reissun jälkeen jääväni sinne koko loppuelämäkseni :D.. Matka kuitenkin jatkui, suuntana tietenkin..
Kungsbacka
Kungsbackan tallia sisältä, vastaavanlaista käytävää oli myös Varbergissä.
Katto oli tosi korkea, kuva valehtelee mun mielestä vähäsen. Siellä oli kattotuulettimia :D!
+/- 40min ajomatkan jälkeen olimme kiitäneet ruskealla vuokra-Kialla Varbergistä Kungsbackaan. Paikan päällä - jos mahdollista - tuuli vielä aiempiakin paikkoja enemmän, mikä sai mukavasti autossa lämmenneet jäsenet tutisemaan ytimiään myöten!
Maneesi oli tosi hieno!
   Lähdimme kierrokselle erään tallilaisen johdattamana ja kiersimme jälleen ihanan valoisassa ja siistissä tallissa, jonka käytävillä oli sellaiset jännät kuivikejutut estämässä ylimääräiset kolinat kavioista.. Kuva varmaan selventää.
  Maneesi oli hieno ja valoisa, joskin niitä oli "vain" yksi ja sen vieressä sijaitseva kenttä oli vähän turhan pieni meikäläisen makuun, mutta menisi varmaankin paremman puutteessa. Ihmettelen vain, miten tallin n. 60 hevosta mahdutaan liikuttamaan päivittäin varsinkin kesäaikaan, jolloin maneesia tuskin käytetään kovin mieluusti. Tietenkään hevosia ei liikuteta samaan aikaan, mutta silti ratsastustiloja oli hevosmäärään nähden mielestäni liian vähän.

Tiivistettynä Kungsbackassa oli siis uudet ja siistit puitteet, mutta käytännöllisyys oli mielestäni jäänyt vähän toissijaiseksi. Varbergissä oli sen sijaan siistit ja näkemäni perusteella ilmeisen toimivat puitteet, sekä ihan mielettömän ihanat ihmiset (en toki väitä, etteivätkö Kungsbackan porukat olisi olleet mitenkään vähemmän ihania, mutta huonosti ajoitettu vierailuajankohtamme antoi paikasta ehkä hieman kiireisen kuvan).

Tähän loppuun voisi tunkaista vielä pari kuvaa jostain univers-jotain, jossa oli eläimiä, kasveja ja kaikkea muuta jännää :D!

Tällä pienellä tirpalla oli kauheesti asiaa! 
:D


Marellasta

Marellan ylläpitäjät päättivät nyt, etteivät he aio jatkaa enää tamman kesällä kertaalleen paukahtaneen jänteen hoitamista, mikä on Marellan iän (16) huomioonottaen mielestäni ehkä ihan oikea päätös. Tämä tarkoittaa käytännössä Marellan jatkosta olisi nyt tehtävä jokin päätös. Voisimme..

a) Etsiä Marellalle loppuelämäksi kodin, jossa se voisi viettää vuosiaan seurahevosena
b) Päästää Marellan vihreille laitumille
c) Etsiä Marellalle jonkun, joka haluaisi kuntouttaa sen.

Viimeinen vaihtoehto on mielestäni epätodennäköinen, mutta jos joku sattuisi ideasta innostumaan, niin mikäs siinä. Itse laittaisin tamman kuitenkin mieluiten seurahevoseksi, mutta mikäli sopivaa paikkaa ei löydy, odottaa Marellaa eutanasia, sillä itselläni ei riitä rahat (ja aika) kahden hevosen ylläpitoon.
   Toivoisin, että jos joku teistä lukijoista / ohipyyhältävisä anonyymeistä sattuisi tuntemaan jonkun, joka kaipaisi kipeästi 16-vuotiasta, virkeää pikkutammaa seurahepaksi toiselle ja/tai kevyeeseen maastokävelyyn tai mahdollisesti jopa kevyeen ravailuun, ottaisitte minuun yhteyttä joko ihan tuohon alle kommentoimalla tai sähköpostiini (ida@iki.fi). 


22.12.2013

Lainaheppoja

Vaikka oma heppa onkin toistaiseksi ulkoilutettava kävelymeiningeissä, ei se estä kilometrien kartuttamista omaan ratsastusmittariini. Näin joululomilla moni tykkää lähteä talvea karkuun jonnekin kauemmas, mikä tarkoittaa hevosenomistajille väliaikaisliikuttajan etsintää. Olen itse kaatosateessa viihtyvänä kerennyt haalia ratsastettavaksi jo edellisessä postauksessa mainitsemani ponikaksikon, mutta niiden lisäksi pääsin eilen kokeilemaan myös upouutta tuttavuutta:
Neiti Kananen!
  Kananen on nimensä mukaisesti herkkistamma, jonka kanssa täytyisi jotenkin onnistua pysymään itse tasaisena ja rentona, jotta sujuvasta yhteistyöstä voitaisiin edes neuvotella. Tosin hän on ollut nyt vähän kevyemmällä, millä onkin hyvä selitellä omaa osaamattomuuttaan, kun peiliin kurkistaessaan näkee jotain ratsastuksen ja haahuilun väliltä.
  Kaikeksi onneksi olen kaikilla Kanasen kanssa suorittamillani ratsastuskerroilla saanut apua joko hevosen omistajalta tai omistajan pääsääntöiseltä valmentajalta, sillä tämä hevostapaus on minulle täysin vierasta maaperää, enkä varmaan olisi ensimmäistä kertaa sillä ratsastaessani edes tiennyt mistä aloittaa, ellei omistaja olisi ollut paikalla opastamassa.
  Erityisesti hankaluuksia mulle tuottaa sen hevosen herkkyys. Omani on kuitenkin vähän eri tavalla herkkä, kuin ns. stereotyyppinen herkkishevonen; Gracen herkkyys tulee siis ilmi lähinnä kipakkana vastusteluna tehtävien vaikeutuessa, kun taas niillä "normaaleilla" herkkyys näkyy lähinnä säpäkkyytenä ja/tai tulisuutena.
  Parasta tuon tamman kanssa oli ehdottomasti aherruksen jälkeen saavutettu lopputulos ja tietynlainen työskentelyhalukkuus, eli se tuntui oikeasti haluavan miellyttää ratsastajaansa. Ihan mielettömän palkitsevan koko ratsastuksesta (varsinkin viimeisissä harjoitusravipätkissä) teki tieto siitä, ettei Kanasen lihaskunto ole jonkinasteisen lomailun vuoksi tällä hetkellä se kaikista optimaalisin, minkä vuoksi se oli todellakin yrittänyt ihan tosissaan tehdä harjoittelemamme vastalaukat tyylikkäästi loppuun asti, missä hän oikeastaan onnistuikin varsin hyvin.
   Vastalaukkojen lisäksi opettelimme Kanasen kanssa mm. pitämään tukea sisäohjalla ja myötämään ulkoa, mikä oli tapana mulle jokseenkin tuttu ennestäänkin, mutta pidin sitä käytännön toteutuksen puolesta lähinnä urbaanina legendana :D. On ihan sairaan vaikeata muistaa antaa periksi ulkoa, kun on tottunut palkitsemaan nopealla sisäkäden myötäyksellä, mistä onkin tullut jo osa mun "automatiaa", minkä vuoksi tuo harjoitus oli ihan mielettömän hyvä!

Tän kuvan perusteella Vilgaksen loistokkuutta
saattaisi epäillä itse kukin :D..
Lainaheppameininki jatkui tänään Vilgaksen kanssa, joka oli ihan tajuttoman hyvä! Teimme kaikenlaisia perusjuttuja (ympyrät, väistöt, taivutukset) ja jopa vastalaukkoja, joiden tekeminen oli tosin aluksi hieman hakusessa, kun Vilgas yritti varsin ansioituneena esteponina vaihtaa jokaisessa kulmassa.. Kun laukka saatiin säilymään haluamanani kulmien läpi, alkoi koko poni olla tyytyväisen pyöreässä muodossa ja ehkä ensimmäistä kertaa tunsin sen oikeasti kantavan itseään selän läpi oikein kunnolla.
  Yleensä Vilgakselle on ollut vähän vaikeaa ottaa selkä ja takajalat (!) ihan kunnolla mukaan, vaikka kaula menisikin nätille kaarelle. Hyviä askelia on toki ollut ennenkin, mutta tänpäiväinen oli jotain niin siistiä, että tekisi mieli vain kehua ponia estoitta koko loppupostauksen ajan.


Täydellisen kopittautumisen sijaan olen yrittänyt pitää Gracen liikkeessä
pari kertaa päivässä. Oikealla myös meidän ulkoilutossu :D.
Gracen tassu vaikuttaisi ainakin tuulen aiheuttamien, riemunkirjavien villihevoshyppyjen perusteella olevan varsin kivuton ja odottelen liikutuksen suhteen toiveikkaana kengittäjämme huomista tuomiota. Toistaiseksi olemme onneksi päässeet maneesiin kävelemään, minkä mahdollistaa Gracen tyylikäs ilmastointiteippi-suihkumattojalkine, jonka tehtävänä on suojella varsinaista haudetta lialta ja kosteudelta. Maneesissa käveleminen on tosin ihan jäätävän tylsää, enkä usko Gracenkaan nauttivan liiaksi pakkolomastaan. Toivottavasti päästäisiin kohta jo tarhaamaan pikkuörkkiä!

Nää kaks lisää mun talliuskottavuutta..
Vasemmalta oikealle katsoen kuvassa Fylli ja Alli,
tyylikkäästi Gracen deltalla yhteenniputettuina :D

21.12.2013

Äh..

Let me entertain you: Kaviopaise!

Muutaman epämääräisen ontumapäivän seurauksena suoritetun kiropraktikko- ja hierojakäynnin jälkeen tallityöntekijämme huomasi Gracen kävelevän lähes täysin kolmijalkaisesti, jolloin äitini soitti äkkiä päivystävälle eläinlääkärille ja pyysi apuvoimat selvittämään, mistä ihmeestä tuo yhtäkkinen jalattomuus johtui. Itse sain aiheesta (paniikinomaisen) viestin juuri koulupäiväni päätyttyä ja voin rehellisesti myöntää pulssini nousseen siinä kohtaa suunnilleen kahteensataan!
Kommunikaation selkeys on
silmin havaittavaa :D
   Noh, lähdimme äitini kanssa kauhunsekaisin mielin tallille niin nopeasti, kuin vain suinkin mahdollista. Matkan aikana ehdin jo pohdiskella kaikkia vaihtoehtoja mahdollisesti jalkansa jokaisen luun murtaneelle hevoselleni: kuoppa, jalostus, seurahevonen.. Kaikkea sitä näköjään rupeaa tuollaisissa tilanteissa ajattelemaan, vaikka järkevintä olisi varmaankin miettiä, mistä ontuminen voisi mahdollisesti johtua ja kuinka pitäisi toimia nyt eikä viikon / kuukauden / vuoden päästä :D.
  Kun pääsimme kotiin, lähdimme kiireenvilkkaa ajamaan tallille. Eläinlääkäri(t) olivat saapuneet Tuomarinkylään jo vartti (!) äidin soiton jälkeen, eli pakko osoittaa huimat respectit koko poppoolle ihan älyttömän nopeasta toiminnasta! Oli miten oli, saimme jo automatkalla soiton tallin suunnilta ja kuulimme kyseessä olevan "vain" kaviopaise, mikä sai meikäläisen huokaisemaan helpotuksesta saman tien, mutta ratin takana istuvalle äidilleni oli selitettävä vaivan olevan varsin harmiton verrattuna omaan luut-ja-jänteet-poikki-spekulaatiooni.

  Nyt Grace möllöttelee enemmän tai vähemmän tyytyväisenä omassa yksiössään, josta ainakin tänään päivällä kantautui varsin turhautunut hirnunta vähän väliä, kun karsinanaapurit olivat ulkoilemassa. Kaikki ajallaan, kyllä se vielä ulos pääsee. Vähemmän innolla odotan, millainen kuuraketti tuosta kopukasta kerkeää loman aikana kehkeytyä, sillä yleensä Grace ei ole päivääkään pelkästään karsinassaan, eli korvaväliin saattaa kertyä jotain ylimääräistä (tai sitten sieltä katoavat ne viimeisetkin järjen hivenet, heh).
  Vaikka tuo oma ratsu nyt on näin joulun kunniaksi lomalla, pääsevät Vilgas ja Lissu liikutettaviksi by meitsi ja voin vannoa, etten päästä kumpaakaan helpolla! Tai no, rehellisesti sanottuna kumpikaan noista otuksista ei yleensä päästä mua helpolla, mutta kaipa tässä lajissa on tarkoituksenakin päästä vaikeuksien kautta uusiin :D.

------------------------------



Tuossa videolla nähdään jotain omatoimista pyörintää niin ilmassa, kuin maallakin. Estehyppelöt suoritettiin muistaakseni kuun ekalla viikolla, mutta kouluvääntö näyttäisi olevan lokakuulta, eli niistä on jo vierähtänyt valmennus jos toinenkin.
  Hassua muuten, että hahmotan virheitä ratsastuksessani näin parin kuukauden jälkeen paljon enemmän, kuin videota ensimmäisen kerran katsellessani. Yleensä katson videot ratsastuksen jälkeen ja yritän miettiä, miksi hevonen näyttää niin kamalan omituiselta - huomaan, ettei kaikki mene kuin Strömsössä, mutten tiedä, mistä se johtuu! Näin jälkikäteen katsottuna Gracen selkä on suunnilleen yhtä kireä, kuin ratsastajansa hermot ko. tilanteessa, asetus menee yhtä hyvin läpi kuin paljas nyrkki betonivallista ja takajaloilla voisi lakaista tallin käytävän huolellisen maassalaahauksensa puolesta..
   Estevideoista nyt en osaa sanoa oikein juuta enkä jaata, pari lähestymistä oli vähän sinne päin ja oma istunta on vaiheittain turhan jännittynyt ja jään näköjään jälkeenkin joistakin hypyistä. Hevonen menee kuitenkin hyvin, vikassa klipissä ehkä hiukkasen tahmaisesti, mutta menkööt.

  Pitäisi otattaa Elisalla (kiitokset videoinnista!!) joku päivä uudestaan videota tasaiselta, kunhan mätäpaiseista päästään eroon ja ylimääräiset virtapiikit saadaan purettua jotenkin suhteellisen hallitusti, eikä tämän tekstin alle sijoitetun videon tavoin.



------------------------------

Olin tänä vuonna jouluhösötyksen suhteen poikkeuksellisen aktiivinen, eli leivoin varmaan miljoona pellillistä pipareita ja väänsin jopa tallimme jokaista karsinaa kohden yhden ison heppapiparin. En yleensä a) leivo mitään b) anna joululahjoja c) koristele hevoseni karsinanedustaa, joten tää oli multa maratonin juoksemiseen, yksisarvisen kesyttämiseen tai terveellisen ruokavalion noudattamiseen verrattava suoritus! Voin kyllä luvata yhden asian: EI IKINÄ ENÄÄ!!

Piparin matka koristelun kautta karsinan oveen. 
Voisin tehdä joutessani postauksen myös itsenäisyyspäivänä suorittamasta matkastani Göteborgiin (maanpetturi!), jonka pääasiallinen tarkoitus oli tutustuttaa meikäläinen kahteen eri Ridgymnasiumin toimipisteeseen (Kungsbacka & Varberg), mutta kaikki kuvat ovat toistaiseksi iskällä. Äkkiäkös mä kuitenkin sen muistikortin ryövään. Kuvia odotellessa jännitystään voi tiivistää tämän rakeisen, lentokoneen ikkunasta otetun taideotoksen parissa, sillä allekirjoittanut painuu nyt pehkuihin!

Göteborg. Kai?

26.11.2013

Aluevalkut & spännande nyheter!

Grace sunnuntaiaamuna.. Ei vissiin
huvittanut :D
No huhhuh, nyt on kyllä varsin jännää tiedossa sekä mulle, että hepalle, mutta kerrataan ensin aluevalmennukset viikonlopulta. Reissaaminen ja ratsastaminen sujui molempina päivinä suhteellisen kivuttomasti, vaikka sunnuntaina jännitettiinkin vähän maneesin nurkkia, mikä johti armottomaan tahtojen taistoon, joka kuitenkin päättyi "ihan ok" -tuntiin.

Aiheena toimi molempina päivinä erilaiset sujuvuutta lisäävät tehtävät, joita Keela kehotti meitä harjoittelemaan myös kotona. Tämä siksi, että yhteistyömme vaikutti töksähtelevältä, emmekä ns. liukuneet sulavasti tehtävästä toiseen, vaan ratsastin enemmän ajatuksella "nyt tehdään avotaivutus - töks - siirrytään jotenkin seuraavaan tehtävään - töks - nyt tehdään sulkutaivutus". Myös istuntaani sai pitkästä aikaa palautetta, mistä olin erittäinkin kiitollinen; juuri siihen olen tahtonutkin saada apua! At the moment istun melko pitkälti liikkeen "päällä", eli ravi liikkuu eteenpäin, mutta ajatukseni ei, minkä vuoksi sainkin nojailla vähän taaksepäin (eli varmaankin istua suorassa, olenhan hieman etukeno..).
   Valmennuksista jäi kokonaisuutena ihan kiva fiilis, vaikka heppa olikin vähän erikoisella tuulella koko viikonlopun. Seuraavia odotellessa!

Möllöttelyä viime viikolta
Grace vietti eilisen (maanantai) päivän irtojuoksutuksen merkeissä, mistä pikkupimu tykkäsikin sitten niin paljon, ettei lähdöstä tahtonut tulla mitään.. Siellä mä seisoskelin hölmönä loimi kourassa ja heppa käyskenteli ihan pokkana ympäri maneesia katsellen välillä varkain muhun päin ilmeellä: "mähän jään tänne!". Lopulta jäin istumaan oven viereen jakkaralle, jonka luokse G lopulta tallusteli vähän nolona, kun vapauskiintiö oli ilmeisesti täynnä.
  Koska heppa oli kuitenkin vielä vähän naatti kaksipäiväisen kuskailun jälkeen, päätin jättää tämän päivän kävelypäiväksi, mikä jättikin sitten sopivasti aikaa "lukea kemiankokeisiin", eli postaamaan blogiin ja tekemään kaikkea muuta yhtä hyödyllistä. Noh, huomenissa kostautunee sitten tämäkin laiskottelu, sillä Nipsu tulee jälleen kerran laittamaan meidät töihin! Ei siis suinkaan väliksi millään kemiankokeella, mutta valmentajien juonitteluja mä enemmän pelkään :D!

Postauksen suru-uutinen lienee se, että me ollaan taas irtisanottuja vuodenvaihteesta eteenpäin, eli joku osti kuin ostikin tallistamme kaksi karsinaosaketta, mikä tarkoittaa meille taas lähtöä. Mutta tällä kertaa tulevaisuus näyttää hieman valoisammalta, eli jos I-tallin remontti saataisiin valmiiksi ennen meille asetettua lähtöpäivämäärää (1.1.), ei meidän tarvitsisi häipyä, sillä uudessa tallissa on kolme uutta karsinapaikkaa, joita osakeannissa tavallaan myytiinkin. Tosin tallin valmistumisajankohta riippuu niin monesta muuttujasta, ettei tuohon pieneen mahdollisuuteen kannata vielä täysin uskoa, mutta poissaoloaika tulee joka tapauksessa olemaan lyhyt, vaikka tallia ei ehdittäisikään saada valmiiksi.
   Tällä kertaa uutinen lähdöstä ei tosin kovinkaan paljon hetkauttanut, olihan se kuultu jo kerran ennenkin. Lähinnä vain kiukuttaa, mutta eiköhän se ole ihan oikeutettuakin siinä vaiheessa, kun lattia jalkojen alla katoaa kahdesti! Asioilla on tähänkin asti kuitenkin ollut tapana järjestyä, joten toivon mukaan niin kävisi tälläkin kertaa :).

Ja sitten siihen jännittävään asiaan!


Päätin vanhempieni kanssa lähteväni ensi kesän jälkeen vaihtoon Ruotsiin! Grace lähtee siis mukaani ja vietämme tuon vuoden Etelä-Ruotsissa sijaitsevassa hevoslukiossa, Varbergissä. Mua jännittää jo nyt ihan sikana, onhan tuohon nyt kuitenkin "vain" vajaa vuosi aikaa :D. En oikein osaa sanoa, mitä tuo vuosi tuo tullessaan. Käsittääkseni meininki on aika lailla samantapainen, kuin Ypäjällä, jonne olin alunperin aikeissa jatkaakin peruskoulun jälkeen.
   Suurin syy päätöksestäni lähteä juuri Ruotsiin oli varmaankin halu oppia tuo toinen kotimainen kieli vihdoinkin kunnolla, mutta toisena vaihtoehtona ollut Saksa jäi vaihtoehdoista oikeastaan vain sen takia, ettei minulla ole takanani lainkaan ko. kielen opintoja, joita olisi Saksaan haluavilla oltava vähintään kahden vuoden verran.

Voin jossain vaiheessa vaihtovuotta yrittää kirjoittaa postauksen ruotsiksi, mutta ainakaan vielä en uskalla edes yrittää! Mut varmaan karkotettaisiin Suomesta, jos joku näkisi mun kirjoittamaa ruotsia :D.
Mutta jännittää kyllä ihan pirusti, toivottavasti kaikki menisi ainakin tuon asian suhteen kerrankin, kuin Strömsössä!
  Toki vaihtovuodessa on omat haasteensa, joista suurin lienee paluu Suomeen tallipaikattoman hevosen kanssa.. Parhaassa tapauksessa saisin jotenkin järjesteltyä meidän vuokrasuhteen jatkumisen Tuomarinkylässä, jolloin pääsisimme takaisin kotitalliin, mutta epäilen, ettei se tule onnistumaan. Aika näyttää!

17.11.2013

Sunnuntaiturinoita

Sama Duracel se oli kipeästä koivesta huolimatta!
Ahkerasti lauantaikoulupäivän läpiryömittyäni olen ottanut koko tämän päivän recoveria (asiaan saattaa myöskin vaikuttaa eilen kahteen asti venynyt tallipäivä..) ja levännyt laakereillani kuin mikäkin laiskamato. Tai no, laakereilla lepääminen lienee tässä tapauksessa vähän suhteellista, sillä kävimme aamulla äitini kanssa Lohjalla moikkaamassa mrs. Marellaa, jonka jänteelle kävi vähän hassusti muutama kuukausi takaperin. Yritämme keksiä yhdessä ylläpitäjien kanssa ratkaisua tilanteeseen, mutta vielä on hieman varhaista sanoa, odottaako ponieläintä kuoppa vai kuntoutus.
   Jännettä on toki hoidettu asianmukaisesti pinnallisen vaurion ilmenemisen jälkeen ja eläinlääkäri on antanut positiivisia kommentteja ja ennusteita jalan paranemisen suhteen, mutta ainakin toistaiseksi tilanne on kävelyä + lepoa. Mikäli jalka ei kuitenkaan parane, yritämme ensin sijoittaa tamman seurahevoseksi jollekulle - viikatemies kutsutaan kylään vain, jos kaikki muut keinot on jo käytetty!

Grace toipui ähkyilystään (tms) oikein hyvin, eikä muuta tapahtuneen suuntaista ole ilmennyt. Muutaman päivän otimme vielä varsin rauhassa, kun pikkutammaa vähän yskitti, mutta nyt palaamme vihdoin ja viimein kohti normaalia päiväjärjestystä. Kahden edeltävän päivän aikana ratsastus on ollut sangen.. mielenkiintoista, kun lomavaihteen silmään iskenyt Grace ei ihan vielä jaksaisi laittaa tikkua ristiin (tai jalkoja sen kummemmin, typeriä nuo pohkeenväistöt!). Olen kuitenkin onnistunut jotenkin saamaan Gracen aina lopputunnista aika hyväksi siihen nähden, miten joutilaana se on muutaman viime päivän ajan ollut. Hämmentävää.
   Mitä valmentautumiseen tulee, uskoisin pyörähteleväni jälleen tiistaina Kikon kotivalkussa, ellei nyt tapahdu jotain mullistavaa. Nipsu on tulossa myös lähiaikoina, mutta tarkkaa päivämäärää en kyllä millään muista. Pitäis varmaan joskus ottaa vähän selvää näistä :D.

Suuri uutinen onkin se, että pääsimme aluevalmennettaviksi! Odotan mielenkiinnolla Mikaela Soratien tunteja, joista pääsemme Gracen kanssa valituiksi tultuina hakemaan kokemusta. Huippua!

Paras kuva Gracesta ikinä :D.
Mitähän taikatatteja se oikeen popsii tarhassa..
Kyllä lomalla kelpaa!

12.11.2013

Möksöttää

Grace tuntui pari päivää ennen kisoja tosi tahmaiselta ja lopulta todistin myös muutaman yskäisyn ennen ratsastusta, mikä sinetöi päätökseni kotikisaosallisuuden peruuttamisesta. Taas.
  Koska mitään kummempia häppeninkejä ei viikonlopulle ollut tiedossa, päätin vihdoinkin edes yrittää ylläpitää sosiaalista elämääni tallin ulkopuolella ja lähdin kaverilleni yöksi hieman kauemmas, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, etten pääsisi yöllä tallille, jos jotain poikkeavaa tapahtuisi.

Mikä virhe!

Olisihan se pitänyt arvata, että hevonen ryhtyy juuri silloin näyttämään lieviä ähkyn oireita, kun olen itse välimatkan päässä. Onneksi äitini pääsi hätiin ja hän valvoikin urhoollisesti yötä myöten tallissa, vaikkei mitään vakavampaa (kop kop) onneksi ilmennytkään.
  Tapahtuneen jälkeen pidin Gracen pari päivää kävelyllä, mutta koska kuumetta ei missään vaiheessa ollut ja tamma vaikutti täysin terveeltä, heitin vain rohkeasti kamat niskaan ja painuin ratsastamaan. Tietenkin aloittelen taas varovaisesti, mutta toivottavasti tuo nyt ei ollut tuon vakavampaa.. Liekö ollut naistenvaivoja tai muuta tamman oikuttelua, tiedä tuosta!

  Tämän jälkeen olen vain huojentunut jo mahakipuja edeltävänä päivänä tekemästäni päätöksestä jättää ratsastus väliin, koska Grace oli ollut jotenkin oudon tuntuinen. Kurjaa sinänsä, kun kaikki sujui hetken aikaa jotenkin niin hyvin, laukka oli ihan mielettömän hyvä (Graceksi) ja mulle ehti jo tulla sellainen "jes, kehitystä!" -fiilis, mutta sitten palattiinkin taas rytisten maanpinnalle. Vaikka mulla ei ehkä ihan normaalisti kuulu tapoihin erinäisten (kyseenalaisten) johtajien siteeraaminen, voisi Leninin ajatus "yhden askeleen ottamisesta taaksepäin päästäkseen kaksi eteenpäin" kuulostaa tässä kohdin aika lohdulliselta. Kyllä tästäkin rämeestä vielä noustaan!

Vielä askelten ottamistakin paremmalta korviini kuulostaa se tosiasia, että uusi satula voidaan vihkiä käyttöön ihan lähipäivinä. Penkki lähti matkaan Englanninmaalta perjantaina, joten eiköhän se jossain vaiheessa tänne kerkeä. Ehkä.
  Mitä lähempänä penkin saapuminen on, sitä epämukavammaksi tunnen oloni nykyisessä satulassamme. Se on jotenkin niin lähellä, mutta kuitenkin hieman liian epäsopiva pidempään käyttöön. Istunnalleni se on kuitenkin ollut paljon edellistä - enemmän tai vähemmän etukenoa - Jaguaria parempi, samoin Gracen liikkuvuudelle.

Huomenna siis kuitenkin hivuttaudutaan jo varovaisen varmasti takaisin normaaliin arkiliikuntaan ja toivon mukaan myös Uuden maneesin remontti valmistuu lähipäivinä. Voin kokemuksesta sanoa, että kahden ratsastuskoulun ja vaihtelevan määrän eri suuntiin juoksentelevien yksityishevosten mahduttaminen 22 x 80m maneesiin on jokseenkin haastavaa!
  No, eipäs valiteta kuitenkaan. Hyvä juttuhan se vain on, että asiakkaiden turvallisuudesta huolehditaan :).

Kisavideota en saanut vieläkään koneelle, yllätys.. Kyllä se joskus vielä tulee näkyville, mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin päätän tämän postauksen, ciao!

Lähtövalmiudessa ennen Husön kisoja!

4.11.2013

Huh, mitkä hallusinaatiot!

Mun aistiharhat muistuttaa pelottavan paljon todellisuutta, sillä eilen käteen nakattu sininen rusetti vaikutti ihan oikeasti olevan siinä! Eli Husön seurakisoista tuli kuin tulikin mukaan kakkossija, eikä heppakaan ollut yhtään hassumman tuntuinen!
  Olin yllättynyt siitäkin tosiasiasta, että jännitystärinät jäivät kotitalliin ja ratsaille päästyä fiilis oli oikeasti aika rento ja mukava, enkä unohtunut haaveilemaan normaaliin tapaan, vaan ratsastin koko radan ajan. Juuri siihen mun pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota, koska usein jään vain ratsastelemaan pisteestä toiseen ja unohdan Gracen kokonaan!
  Radan lisäksi koko keikka tuntui sujuvan tosi hyvin aina lastausta ja muuta härdelliä myöten, eli kokemus oli kaikin puolin positiivinen. Hevonen oli verkassa ja radalla hyvä, vaikka ratsastin itse vähän varman päälle, minkä vuoksi laukka ei pyörinyt kovin hyvin ja molemmissa keskiraveissa nähtiin rikko laukalle (hups), mutta pääasia nyt oli lähinnä se, että Grace liikkui omin jaloin eteen päin, eikä mun tarvinnut ylläpitää askellajeja koko ajan.
  Laitan myöhemmin radasta videota näkyville, kunhan saan sen koneelle asti. Kuviakin lienee tiedossa, mutta ainakaan vielä en ole saanut niitä hyppysiini, joten jätän tämänaamuisen taiteiluni korvaamaan kaiken "oikean" materiaalin.


27.10.2013

Pois alta, risut ja puomit!

Noniin, eilinen esteratamme.. Noh, jos ei siinä muuta ollut, niin ainakin vauhtia! Hyppäsin siis tavalliseen tapaani hackamoreilla ja voin sen enempää kiertelemättä ilmoittaa jarrujen olleen ainakin radalla jokseenkin hakusessa!
    Ei siinä mitään, kiva vaan, että Grace on löytänyt sisäisen nuorukaisensa uudelleen, mutta hieman enemmän hallittavuutta saisi kyllä olla. Perusrata oli muuten ihan ok, mutta päätin jättää kuudennen esteen jälkeen suoraan ratsastamisen sikseen ja kääntyä ihan liian aikaisin, jolloin vauhti kiihtyi seiskalle ja kasille aika paljon, mikä nyt ei sinänsä haitannut, kun uusinta alkoi suoraan kasin päältä, mutta siinä rytäkässä hävisivät ilmeisesti jotkin ohjaimet käytöstä, mikä johti uusinnan viimeisen esteen läpi hyppäämiseen, kun itse lähetin kaukaa, mutta heppa olisi halunnut ottaa vielä puolikkaan askelen.. Mutta ainakaan me ei kielletty, mikä on ihan superhienoa!
    Ehkä tää on vaan jossittelua, mutta jos me ei oltais pudotettu, niin oltais tuloslistojen mukaan oltu neljänsiä! Ei huono, ei huono, tästä on suunta vain.. ylöspäin? Pari rataa vielä alle niin eiköhän tuokin ala sujua paremmin, mutta ainakin mun hyppely on vielä iiiiihan lastenkengissä. Harjoitus tekee mestarin jne.

Estekisojen jälkeen Grace pääsi taas kiropraktikolle ja mitä ilmeisimmin tamma oli myöskin sen tarpeessa! Oikeastaan vähän toivoinkin, että selässä olisi jotain pientä häikkää, jotta satunnainen "rodeolähtö" tallin pihasta saataisiin selitettyä, eikä kyseessä olisi hevosen pysyvä naksahtaminen hulluuden puolelle :D.
   Vikaa löytyi jostakin ristin alueelta, mutta vähän hämäräksi jäi, mistä. Pääasia kuitenkin, että vika on paikannettu ja korjattu, mikä näkyi - ei, vaan tuntui - tämänpäiväisessä ratsastettavuudessakin! Vaikka neiti oli hieman kova + painava edestä, oli sen koko olemus huomattavasti rennompi jo ihan tallipihasta alkaen. Myös ratsastuksen lopulla esiin kaivautunut hevonen oli jotain niin mageeta, ettei ole kyllä kuunaan Gracelta sellaista nähty! Täynnä pieniä virheitä, joo, mutta kerrankin kokonaisuus, ei kaksiosainen eläin, jonka etupää laukkaa ja takapää valuu mukana.

Ostin tosiaankin tommosen sukkasetin,
vaikka noi punaset on kyllä aika jännän väriset..
Unohdinkin kokonaan postata HIHS:istä, jossa käväisin lauantaina ja sunnuntaina tsekkailemassa tarjontaa niin ohjelman, kuin exponkin puolelta. En tosin tehnyt ihan niin montaa löytöä expoalueelta, kuin edeltävinä vuosina, joten mukaan tarttui oikeastaan vain kaikkea kivaa itselleni, sillä hevoselta ei pitäisi puuttua mitään. Ostoskoriin kertyi Kingslandia, mikä melkein hävetti, sillä en ole ennen ollut kovinkaan uskollinen ko. merkille, mutta korjatakseni horjuvaa imagoani nappasin vielä yhdet Roeckl-hanskat odottamaan nykyisten hajoamista.
Ja tietenkin lökärit, jotka melkein
huusivat mun nimeä!
    HIHS oli kuitenkin ohjelmaltaan oikein antoisa ja sitä oli ihan mukava seuratakin - varsinkin kouluratsastuksen osilta! Tosin en olisi jaksanut seurata tänä vuonna kehiteltyä kaksinkamppailu-konseptia, jossa kaksi kouluratsukkoa ratsasti peilikuvina saman radan. Siinä ei oikein tiennyt, kumpaa ratsukkoa katsoisi!
 Nyt alkaa kuitenkin treenaileminen tuleviin kilpailuihin ja katseltuani ekaa kertaa tuota helppo A:0 -rataa, iski pieni paniikki; siinähän on ihan kamalasti vastalaukkoja! Treenasin onneksi tänään ihan sattumalta juurikin niitä, eivätkä ne onneksi tuntunteet olevan ihan hakusessa, mutta käytännössä vaihdot on nyt ihan nou-nou ainakin kahden viikon ajan, kun olisi nuo kotikisatkin tulossa.
   Laitan tähän loppuun vielä pari aamuista kuvaa, jotka on kerrankin otettu kännykän kameran sijaan ihan kunnon kameralla! Graakki tosin vaikutti hieman hämmästyneeltä, kun pitikin yhtäkkiä mennä kentälle möllöttämään, mutta eipä se näyttänyt hänen ylhäisyyttään haittaavankaan :).

Huomaamaton kuvaajan varjo :D
Möö
Melko nätti ilma oli taas aamulla, kun pyöräilin tallille :).
Kuva ratsastuskoulun viereiseltä pellolta.

26.10.2013

Puomiponi elementissään

Innostuin taas HIHS:in jälkeen ajattelemaan hieman maankamaraa ylemmäs, eli otin itseäni niskasta kiinni, nakkasin Graakille estesatulan selkään ja läksin pihalle pomppimaan. Yritin ottaa aika rauhassa, mutta hevonen oli eri mieltä, joten pari ekaa hyppyä mentiin ihan tuulispäänä (muutama tuntihevonen yliajaen :D).
   Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin tosi tyytyväinen koko harjoitteluun; Grace laukkasi hyvin, ei kieltoja ja vain yksi puomi, joka oli sekin oma syyni, kun ratsastin niin pohjaan. Meno oli helppoa ja kivaa (alkurodeon jälkeen), jota se toivottavasti on huomenna myöskin rataharjoituksissa kotitantereellamme, jossa tarkoituksenamme olisi hypätä 70cm.

Palaan kuitenkin vielä Gracen laukkaan, jolle tapahtui jokin ihmeparantuminen neidin syysloman aikana. En uskalla vielä luvata sen kuitenkaan muuttuneen lopullisesti, mutta suunta on ehdottomasti hyvä! Yleensähän Grakenilla (tai oikeastaan minulla) on ongelmana se, että etu- ja takapää ovat kuin kaksi irrallista osasta, eivätkä yksi, yhtenäinen kokonaisuus.
   Viime päivinä tammanretale on kuitenkin tuonut takaosaansa yllättävän hyvin alleen ja laukannut ihan tosissaan tarmokkaasti ja ennenkaikkea halukkaasti. En ole mielestäni muuttanut (taaskaan) mitään, joten liekö tamman ailahteluja.. Ei mitään käsitystä.

Muitakin hyviä uutisia löytyy: saammekin jäädä Tuomarinkylään! Meillä kävi taas ihan uskomaton flaksi noiden karsinoiden kanssa, vaikka Gracen jääminen edellyttääkin erään toisen hevosen lähtöä tallista. Näin nyt kuitenkin näyttäisi asioiden laita olevan, enkä voisi oikeastaan olla juurikaan tyytyväisempi tällä hetkellä. Ihan mieletöntä!

Talven ja kylmyydeen riipiessä hiljalleen lehtiä puista loppuu meiltäkin kilpailut, mutta ainakin marraskuun alussa näyttäisi meille olevan luvassa seurakisat Husössä ja Tuomarinkylässä. Menen molempiin hakemaan ratoja alle, eli en odota tai toivo suorituksiltamme suuria kummissakaan karkeloissa, vaan menen pitämään hauskaa.
Nätti Dumi :)
   Juuri hauskanpito tuntuu välillä unohtuvan, kun väkerrän taas kerran kädet täristen lettejä aamu kuudelta vesikarsinassa, kun jännitys ja väliin jätetty aamupala alkavat vaatia verojaan. En kuitenkaan selkään päästyäni stressaa yleensä enää paljoakaan, sillä silloin hevonen on koko ajan kanssani ja voin keskittää kaiken huomioni vain ratsastamiseen.
 
   Yritän siis pitää ratsastuksessa kilpailemisen - ja miksei ihan arkiratsastuksenkin - mielekkäänä sekä itselleni että kilpakaverilleni, minkä vuoksi tarvitsen välillä estekisat muistuttamaan siitä paikan päällä radanopettelun kauhusta, kuinka sitä ei voikaan treenata viikkoa etukäteen.. Ihan kuin menisin vartin varoajalla tekemään pistokokeen aiheesta, josta minulla ei ole minkään valtakunnan kokemusta (onneksi saan sentään tehdä sen kokeneen parin kanssa!)
    Itse pidin pitkään itsestäänselvyytenä sitä, että kaikkien ratsastajien on kilpailtava ja menestyttävä, jotta heitä voi kutsua hyviksi ratsastajiksi. Kesti pitkään ymmärtää, ettei kaikkia kiinnosta sellainen ratsastus, vaan joillekin vaikkapa maastomopoilu on ratsastusta parhaimmillaan! Ei sitä tullut koskaan edes ajatelleeksi, että maastoilukin olisi yksi kelpo vaihtoehto nauttia ratsastuksesta - se iänikuinen "plääh" kolmikaarisen harjoittelu tuntui olevan ainoa oikea tapa ratsastaa, koska kaikkihan nyt halusivat oppia ratsastamaan hevosen peräänantoon!

Mutta nyt lätinät sikseen ja kuvien pariin, eli sain Nelli-Nooralta kuvia päivällä suorittamastani hyppelöinnistä, joista väkersin tämän pirtsakan ulkoasunkin. Kiitokset siis näistä, huomenna sitten kokeillaan, oliko harjoittelusta mitään iloa!






Meillä on kyllä molemmilla tässä tosi kummalliset asennot :D..

28.9.2013

Ratsastuskatsastus

Noniin, tuttu rumba on taas käynnissä! Käväisimme Vihti Dressage centerissä pyörähtämässä aluevalmennuskatsastuksissa Mikaela Soratien silmien alla ja koko reissu oli kaikin puolin mukava, vaikka heppa otti taas "kisa-asenteen" ja heittäytyi ihan veteläksi, ennakoi vaihtoja (mur) ja teki muutenkin vaikka minkälaisia temppuiluja, mutta esitti myös pätkittäin ihan hyviäkin askelia.
   Huomenna tiedossa on vielä yksi katsastuskeikka, jonka jälkeen sitten vain odotellaan tietoa siitä, ketkä pääsevät valmennettaviksi. Toisaalta meille ei ehkä ole kovin tärkeää, pääsemmekö sisään vai emme, sillä valmentajia löytyy jo kotikulmiltakin ihan mukavasti. Toki vieraissa paikoissa harjoittelu osiltaan edistänee kisasuorituksia, joten muualla valmentautuminen saattaa oikeastaan olla ihan hyvä juttu.
    Kotivalkkuiluun saattaa toisaalta tulla pieni tauko tulevan muuton vuoksi, mutta ei nyt heti heitetä kirvestä kaivoon; saattaahan hyvällä tuurilla käydä niin, että saamme Gracen jollekin sellaiselle tallille, missä tämänhetkiset valmentajamme käyvät muutenkin :).

Ps. Matkustamme aluevalkkuihin Camillan ja Rigoleton kyydillä ja pakko myöntää, että Grace on aika nöyränä matkakaverinsa seurassa, vaikka kuvittelin tilanteen olevan juuri päinvastainen :D! Ihan hyväähän pikku lohikäärmeelle tekee pieni kurinpalautus lajitoverilta, joten eipä tuo huonokaan asia ole missään nimessä!

Oli muuten hauska seurailla noiden vintiöiden puuhia traikkukameralla! Laatuviihdettä :D

22.9.2013

Back in the business

Syysloma on nyt meidän osilta ainakin toistaiseksi ohi ja normaali valmentautuminen jatkuu erittäinkin runsaissa määrin. Jo ensi viikolla on kolme valmennusta ja aluevalmennuskatsastukset, joten mitään hölköttelyä tuskin on tiedossa!
   Starttasimme myös Tuomarinkylässä järjestetyissä harjoituskisoissa ekan vaativamme, joka meni syöksymällä penkin alle. Unohdin radan, avot meni ihan mönkään, hevonen ei ollut pyöreä.. Ja jokaikisestä virheestä saa syyttää vain itseään. Toisaaltahan virheillä ei ole mitään merkitystä harjoituskilpailuissa, mutta harmittaa ihan vietävästi. Prosentteja saimme tuomarilta 55,5%, mihin en (tietenkään) ole tyytyväinen, mutta eihän siihen voi todeta muuta kuin: "Ratsasta paremmin!".
 
Myös muita ikäviä uutisia riittää, sillä kesken rakennustöiden suoritetun, ylimääräisen osakeannin vuoksi vuokraamamme karsinaosake on myyty toiselle omistajalle, joka tuo hevosensa paikalle marraskuun alussa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Grace joutuu lähtemään Tuomarinkylästä väliaikaisesti johonkin toiseen talliin, sillä emme ole ainakaan toistaiseksi saaneet mäeltä paikkaa mistään muusta tallista.
   Jos hyvä tuuri käy, pääsemme takaisin I-tallin valmistuttua, eli joskus vuodenvaihteen aikoihin tai hieman sen jälkeen, eli muuton pitäisi käsittää "vain" muutama kuukausi. Harmittaahan se silti.

Ei kuitenkaan mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Olemme Gracen kanssa päässeet askelen eteenpäin yhteistyössämme ja se pirullinen alakaula on alkanut hiljalleen häviämään. Koko hevosen yleismuoto on muuttunut edes jonkin verran parempaan suuntaan ja G on alkanut ihan oikeasti tykkäämään työskentelystä.
   Esimerkiksi sulkujen ja avojen suorittaminen on helpottunut ihan mielettömästi, jos ottaa vertailukohdaksi sen näkkärin, jolla niitä lähdettiin vielä vuosi sitten suorittamaan. Tietenkään en ole saanut näitä "supertaivutuksia" vietyä näytille kouluaitojen sisään, mutta ehkä vielä joku päivä..

Tässä kuitenkin lupaamani video, josta kiitän jälleen Elisaa. Tuostakin ollaan onneksi jo edetty!