Voi surkeus!

Äsken tallille saavuttuani vastassa oli eläväisen tammanretaleen sijaan flegmaattinen ja varsin uupuneen näköinen eläin, joka katseli kovin vaisuna kun lastasin varusteet karsinan eteen ja ryhdyin harjailemaan hänen ylhäisyyttään. Kavioiden putsaamisen jälkeen mun oli pakko hakea kuumemittari ja ottaa lukemat ylös, sillä Grace oli jotenkin ihan omituinen. Onneksi tuli tehtyä, sillä lämpöä oli 40°C! Joo, Gracen normaalilämpökin on tosi korkea (38°C), mutta mun oli pakko mitata kahteen kertaan saadakseni tosiaankin varmuuden noin hurjasta numerosta.
    Soitimme äitini kanssa päivystykseen ja he neuvoivat seurailemaan tilannetta tallissa, sillä mitään muita oireita ei kuumeen lisäksi ainakaan toistaiseksi löytynyt (kop kop). Ruokahalu oli vähän kateissa, mutta sitä en ihmettele lainkaan kuumehouruiselta. Vettä upposi jonkin verran ja suolisto tuntui pelaavan ihan normaalisti, joten ainakaan vielä ei kärrätä toista klinikalle. Toivottavasti ei tarvitsekaan!
    Lähdimme parin tunnin kuluttua kotiin, sillä Grace vaikutti rauhalliselta ja kuumekin laski jonkin verran. Huominen taittuu ponilta kuitenkin koppilevossa ja sunnuntaiset kisat voidaan unohtaa tältä seisomalta, tää on kai nyt sitä Graakin kesälomaa..
  Eilen Grace oli vielä ihan normaali, liekö siis vilustunut jostakin väärään suuntaan puhaltaneesta tuulenpuuskasta. Ähkyä ja pääntautia pohdittiin myös, mutta tosiaankin ainakin toistaiseksi ainoa oire on tuo kuume. Saisi mun puolesta pysyäkin pelkkänä kesäflunssana.

Muita uutisia satelee kisarintamalta, tarkemmin sanoen vajaa viikontakaisista Laakson karkeloista. Vastikään kipaan julkaistujen tulosten mukaan olinkin loppupeleissä sijoitukseltani kolmas enkä suinkaan neljäs, kuten olen tähän päivään asti luullut. Ihan siistiä joo, mut kyllä toi punanen ruusuke on paljon valkoista kivempi ;D.
    Toinen tuomari olisi jopa laittanut meidät ykköseksi, mutta toisen tuomarin asettama yhdestoista sija laski sijoituksen kuitenkin mukavasti kolmosiksi. Ero voittajaan oli noin kolme prosenttia ja neljännellä sijalla olevaan aika tarkalleen 87 sadasosaa, joten kärkeä kohti meillä olisi ollut vielä aika pitkä matka.

Gracen mielestä +25°C olisi hyvä alaraja ulkolämmöille.

Toivottavasti kesä alkaisi pikkuhiljaa tehdä comebackia, sillä jatkuva pelleily loimituksen kanssa ajaa mut kohta hulluuden partaalle. Vaikka en itse mikään lämpimien kelejen ystävä olekaan, olisi ainakin hepalle kivempi seisoskella edes yhtenä vuodenaikana tallissa ilman tyhmää takkia.
   Toisaalta kylmempi keli ajaa ehkä ötökät takaisin johonkin koloihinsa, eivätkä ne syö Grace-raasun harjamartoa ihan vereslihalle. Tai no, kaakki varmaan hoitaa itse nahkansa huonoon kuntoon hinkkaamalla sitä kutinoissaan milloin mihinkin, mutta ainakaan nyt ei tarvitse läträillä liiaksi erilaisten kutinanestoaineiden kanssa.

Onkos lukijoiden hepoilla kesäihottumaa? Hyviä hoitovinkkejä vastaanotetaan mielellään!

Risuja ja glooriaa

Graakin mietteitä kisoihin lähdöstä :D

Olimme 11.5. Porvoossa kokeilemassa vähän vaativamman sortin rataa (VaB:0) ja voi jessus miten kamala ratsastus se sitten olikaan. Grace tuntui verkassa jo vähän huonolta, eli en saanut ratsastettua niska-pääliittymää kunnolla läpi ja asetukset olivat sen vuoksi aika jäykkiä, mikä antoi potkua molemminpuoliselle vastahakoisuudelle ja näinollen yhteistyö oli aika takeltelevaa. Muita hyviä selityksiä katastrofille ovat mm. liian pitkä verryttely ja selkäännousun yhteydessä esitetty "villivasikka"-show, jonka Grace sitten päätti järjestää muita parkkipaikalla samaan aikaan olleita viihdyttääkseen (lue: selkäännousun jälkeen noin minuutin ajan tasajalkaloikkia, kun siellä raviradalla oli ihan varmasti jotain jännittävää..).
    Radalla tulikin sitten vähän epäuskoinen fiilis, kun selkäänpäin tuntui, ettei Grace oikeasti liikkunut yhtään mihinkään, vaikka käytin mielestäni jopa aika napakoitakin eteenpäin ajavia apuja. Erityisesti keskilaukat olivat ihan onnettomat, mutta en kerta kaikkiaan vain saanut enempää irti. Onneksi vaihdot sentään olivat puhtaat, vaikkakin melko onnettomat nekin. Katselin videolta, että mulla oli etenkin tuossa laukkaohjelmassa aika pitkät ohjat, mikä varmaankin johtui toiveesta saada Grace laskemaan kaulaansa, mutta tuosta pätkästä varmaankin voi päätellä lopputuloksen. Myös tuomareiden papereihin kirjoittama kannuksen vastustelu näkyy enemmän kuin selkeästi, loistavana esimerkkinä toimikoot tuo kammottava ykkönen, jonka teimme ensimmäisen keskilaukkaympyrän loppuun.
    Mun pitäisi ratsastaa kotona enemmän ilman kannusta, jotta saisin käännettyä nilkat suoraan. Tällä hetkellä huomaan usein tukevani nilkkaani kannuksen kautta hevoseen, mikä tuskin on pohkeeseen hitaasti reagoivalle hepalle kaikista paras tapa oppia nopeaksi. Tuomarinkylässä valmennusviikonloppua pitänyt Ville Vaurio kävikin ottamassa multa rissat pois alkuverkan jälkeen, mutta yllätyksekseni Grace oli edeltäneen päivän kisoista ja maneesin tukahduttavasta kuumuudesta huolimatta jopa reaktiivinen. Eipä siis lainkaan huonompi idea!

Tässä vielä video Porvoon radasta, katsokoot ken kehtaa.



   Kokemushan se kuitenkin vain on tuokin ja onneksemme pettymystä ei tuonut ainakaan lauantainen Helppo A:2 Laaksolla, kun nousimme kaikenkaikkiaan neljänsiksi neljänkymmenen muun ratsukon joukosta! Ihan huippua, vaikka kieltämättä piti muutama minuutti sulatella kuulemaansa, kun oma nimi kuulutettiin palkintojenjakoon kutsuttavien joukossa. En toisaalta jakotilaisuuten edes osallistunut jokseenkin räjähtäneen ulkoisen olemukseni vuoksi, mutta kävin kuitenkin korjaamassa rusetit ja Esperadon sponssaamat palkinnot ;)..
   Henkilökohtainen mielipiteeni radasta on positiivinen; heppa säilyi samanlaisena verkasta radalle asti, muistin ohjelman (!) ja mitään ylimääräisiä kommelluksia ei sattunut. Kaikenkaikkiaan koko päivä oli täynnä onnenpotkuja, joista merkittävin oli ehdottomasti aamustartti, kun lämpölukemat lähtivät päivän mittaa nousemaan epämiellyttävän korkealle. Lyhyt matka on myös yksi listan kärkisijoja hallussaan pitävä seikka, sillä edes aamuiset kärrysähläykset eivät aiheuttaneet mitään maailmaa kaatavaa myöhästymistä aikatauluihin. Samasta syystä kävimme heittämässä hepan Dumiin ja tulimme äitini kanssa takaisin katsomoon odottelemaan papereitani, jotka jäivät kisojen tiimellyksessä ilmeisesti laskettavan pakan pohjimmaisiksi. Kisahenkilökunta teki kuitenkin ehdottomasti kaikkensa tulospalvelun takkuilusta ja jättimäisestä osallistujamäärästä huolimatta, kiitokset siitä heille :).

Mulla ei valitettavasti ole Laaksolta mitään todistusaineistoa käsissäni, eli jos satut löytämään jostain kuvia helposta A:sta, niin laita ihmeessä kommenttia tulemaan!
Tässä kuitenkin tunnelmia jälkipyykistä:

Grace lueskelee, miten tuomarit ovat häntä arvioineet ;). Prosenttimme olivat 61,897%.

Luokka oli samalla osa Esperado Cup -osakilpailua, jonka finaaliin ilmeisesti pääsemme osallistumaan, mikäli oikein ymmärsin. Osakilpailuluokan viisi parasta ratsukkoa pääsee Lappeenrannassa järkättävään loppuhuipennukseen, mutta luokka oli laaksolla jaettu kahteen, joten vielä on varhaista sanoa olemmeko mukana vai emme. Oli miten oli, toi pinkki ruusuke on siisti :D.

Kauden ekat aluekisat

"Lisää sokeriaaa!!"

Lähdimme aurinkoisen lomamaanantain kunniaksi näyttämään osaamistamme Vihti DC:iin ohjelmana kammottava FEI:n kenttäohjelma. Rata sinänsä oli tosi helppo ja kenttäohjelmaksi yllättävän symmetrinen, mikä osiltaan edesauttoi meikäläistä muistamaan mihin suuntaan piti milloinkin mennä.

  Suorituksemme olikin kokonaisuutena yllättävän onnistunut, vaikka laukkalisäyksessä esitimmekin komean sivupotkun ja takajalat jäivät samaisessa askellajissa vähän jälkeen. Oli miten oli, onnistuimme vihdoinkin saamaan alueradasta yli 60%, mikä vaaditaan kansallisen luvan hakua varten. En nyt kuitenkaan ryntää suoriltani ilmoittautumaan aluekisoja kummempiin karkeloihin, sillä mielestäni en vielä ole täysin valmis kansallisiin. Mikäli nyt kuitenkin sattuisi tulemaan johonkin sopivaan väliin joku helppo A, niin miksipä ei.

Grace sijoittui kilpailuissa viidenneksi ja olin todella tyytyväinen koko rataan ja hepan ratsastettavuuteen. Oli mieletöntä huomata, että ne ravilisäykset on todellakin mahdollista siirtää kotimaneesista kilparadalle sen sijaan, että vain yrittäisi saada Gracen edes tikittämään ompelukoneen lailla diagonaalin läpi. Eiväthän nuokaan lisäykset viel kummoiset olleet, mutta ovatpahan parantuneet sitten viime kisojen!

:)

   Yleensä suorituksemme radalla ovat olleet noin puoli vuotta kotitreenejämme "jäljessä", eli Grace on kisoissa sen tuntuinen, kuin se olisi juuri taantunut treeneissään kuusi kuukautta. Vihdissä tuntui kuitenkin siltä, että väli kisa- ja koti-Gracen välillä olisi hieman kaventunut. Ehkä olen itsekin saanut jotain varmuutta touhuuni, kun kilpailuja edeltävä valmistautuminen (letitys yms) alkaa muistuttaa jo rutiinia, eikä kilpailuja jaksa enää stressata niin paljoa. Toki pieni jännitys lienee ihan hyväkin juttu, sillä muuten keskittyminen menee ainakin minun osaltani puihin.

Tässä vielä video radastamme. Jouduin vähän nopeuttelemaan tuossa alussa muutamia pätkiä, kun iskä oli mitä ilmeisimmin unohtanut radassa olevan myös kulmat. En siis teleporttaile millään mustalla magialla eteenpäin.. enhän?

-----------------------------------------------------------------------------------------

Vihdin kisojen jälkeen ehdin jo tuudittautua ajatukseen, että seuraavat karnevaalit olisivat vasta muutaman viikon päästä Porvoossa, ratana kauden eka vaativa (b:0). Niinhän siinä kuitenkin kävi, että kaveri kysäisi ohimennen oonko tulossa kotikentälle estekisoihin. Olin aluksi aika skeptinen ja vähän asenteella "no emmä nyt tiiä, ei oo satulaa ja enhän mä oo hypännyt aikoihin", mutta lopulta myönnyin kuitenkin ja ilmottauduin uhkarohkeasti 80cm korkeaan luokkaan :D.
   Grace tuntui verkassa vähän tahmaiselta, mutta kuitenkin ihan yhteistyöhaluiselta ja rata menikin ainakin mun skaalassa tosi hyvin. Hypyt tuli kohdilleen, laukka kasvoi uusintaan ja tiet oli siistit. Sijoitusta tuosta radasta ei tullut, mutta väliäkö tuolla. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, enkä ehtinyt edes tulla hevosen selästä alas, kun tajusin jo jälki-ilmoittautuneeni ysikymppiin.

Meidän suuri ja mahtava ruusukkeemme :D

Ysikympin verkka oli aika mielenkiintoinen. Lähestymisemme olivat vähän sinne päin ja yritin sitten vielä lähettää hepan okserille about metrin liian kaukaa, minkä seurauksena liinat kiinni ja meikäläinen ketoon. Noh, on siellä pohjalla ennenkin käyty joten kipusin vaan takaisin selkään ja tulin melkein suoriltani uudelleen samalle esteelle ja pääsin tuon yhden ajatuskatkon jälkeen ongelmitta yli.
   Radalla yritin vain ratsastaa mahdollisimman hyvät tiet ja saada hypyt osumaan oikeisiin kohtiin. Osa lähti taas vähän kaukaa, mutta pääpiirteittäin rata oli ihan ok, vaikka mua hävettikin ihan kauheasti oma osaamattomuus. En pyytänyt Gracea kiihdyttelemään tämän radan uusinnassa samalla tavalla, kuin ensimmäisessä, sillä olin itse niin epävarma. Jonkin verran se vauhti ilmeisesti kuitenkin kasvoi, sillä palkintojenjaossa meidän nimi kuulutettiin neljäntenä! Olin vähän äimänä, mutta estehevonenhan toi mun ötökkä ilmeisesti on..

Kisojen jälkeen pidettiin permikset ainakin kolmen
seuraavan päivän ajan :)

-----------------------------------------------------------------------------------------

Rusettien lisäksi Gracen ja hänen teiniratsastajansa luona kävi kevät.. pukki? Eli siis suomeksi varustelaariin ilmestyi kaikkea mukavaa vanhemmat -sponsoriemme toimesta. Ei käy valittaminen!
  Sain siis vihdoin ja viimein uudet saappaat, jotka toivon mukaan pysyisivät ehjinä. Kyseessä ovat Königsin Dressage Favoritit ja voin rehellisesti sanoa näiden saappaiden olevan todellakin jalkaan tehdyt. Toki pari ensimmäistä päivää kävelin kuin pinokkio puujalkoineen, mutta mitä enemmän nämä muotoutuvat, sitä pitempään tahtoisin pitää ne jalassani!

Gracekin sai lahjuksia, joskaan hän ei ilmeestä päätellen ollut ihan yhtä innoissaan uudesta ötökkäloimestaan, kuin omistajansa. Sain myös vihdoinkin ostettua uuden kisahuovan yhdeltä tutultani, joten näillä eväillä lähdetään reippaasti alkavaan kauteen!

Uusi ötötakki, Grace vaikuttaa kovin tyytyväiseltä :D

Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä:
uusi-vanha-huopa!