26.5.2014

Risuja ja glooriaa

Graakin mietteitä kisoihin lähdöstä :D
Olimme 11.5. Porvoossa kokeilemassa vähän vaativamman sortin rataa (VaB:0) ja voi jessus miten kamala ratsastus se sitten olikaan. Grace tuntui verkassa jo vähän huonolta, eli en saanut ratsastettua niska-pääliittymää kunnolla läpi ja asetukset olivat sen vuoksi aika jäykkiä, mikä antoi potkua molemminpuoliselle vastahakoisuudelle ja näinollen yhteistyö oli aika takeltelevaa. Muita hyviä selityksiä katastrofille ovat mm. liian pitkä verryttely ja selkäännousun yhteydessä esitetty "villivasikka"-show, jonka Grace sitten päätti järjestää muita parkkipaikalla samaan aikaan olleita viihdyttääkseen (lue: selkäännousun jälkeen noin minuutin ajan tasajalkaloikkia, kun siellä raviradalla oli ihan varmasti jotain jännittävää..).
    Radalla tulikin sitten vähän epäuskoinen fiilis, kun selkäänpäin tuntui, ettei Grace oikeasti liikkunut yhtään mihinkään, vaikka käytin mielestäni jopa aika napakoitakin eteenpäin ajavia apuja. Erityisesti keskilaukat olivat ihan onnettomat, mutta en kerta kaikkiaan vain saanut enempää irti. Onneksi vaihdot sentään olivat puhtaat, vaikkakin melko onnettomat nekin. Katselin videolta, että mulla oli etenkin tuossa laukkaohjelmassa aika pitkät ohjat, mikä varmaankin johtui toiveesta saada Grace laskemaan kaulaansa, mutta tuosta pätkästä varmaankin voi päätellä lopputuloksen. Myös tuomareiden papereihin kirjoittama kannuksen vastustelu näkyy enemmän kuin selkeästi, loistavana esimerkkinä toimikoot tuo kammottava ykkönen, jonka teimme ensimmäisen keskilaukkaympyrän loppuun.
    Mun pitäisi ratsastaa kotona enemmän ilman kannusta, jotta saisin käännettyä nilkat suoraan. Tällä hetkellä huomaan usein tukevani nilkkaani kannuksen kautta hevoseen, mikä tuskin on pohkeeseen hitaasti reagoivalle hepalle kaikista paras tapa oppia nopeaksi. Tuomarinkylässä valmennusviikonloppua pitänyt Ville Vaurio kävikin ottamassa multa rissat pois alkuverkan jälkeen, mutta yllätyksekseni Grace oli edeltäneen päivän kisoista ja maneesin tukahduttavasta kuumuudesta huolimatta jopa reaktiivinen. Eipä siis lainkaan huonompi idea!

Tässä vielä video Porvoon radasta, katsokoot ken kehtaa.



   Kokemushan se kuitenkin vain on tuokin ja onneksemme pettymystä ei tuonut ainakaan lauantainen Helppo A:2 Laaksolla, kun nousimme kaikenkaikkiaan neljänsiksi neljänkymmenen muun ratsukon joukosta! Ihan huippua, vaikka kieltämättä piti muutama minuutti sulatella kuulemaansa, kun oma nimi kuulutettiin palkintojenjakoon kutsuttavien joukossa. En toisaalta jakotilaisuuten edes osallistunut jokseenkin räjähtäneen ulkoisen olemukseni vuoksi, mutta kävin kuitenkin korjaamassa rusetit ja Esperadon sponssaamat palkinnot ;)..
   Henkilökohtainen mielipiteeni radasta on positiivinen; heppa säilyi samanlaisena verkasta radalle asti, muistin ohjelman (!) ja mitään ylimääräisiä kommelluksia ei sattunut. Kaikenkaikkiaan koko päivä oli täynnä onnenpotkuja, joista merkittävin oli ehdottomasti aamustartti, kun lämpölukemat lähtivät päivän mittaa nousemaan epämiellyttävän korkealle. Lyhyt matka on myös yksi listan kärkisijoja hallussaan pitävä seikka, sillä edes aamuiset kärrysähläykset eivät aiheuttaneet mitään maailmaa kaatavaa myöhästymistä aikatauluihin. Samasta syystä kävimme heittämässä hepan Dumiin ja tulimme äitini kanssa takaisin katsomoon odottelemaan papereitani, jotka jäivät kisojen tiimellyksessä ilmeisesti laskettavan pakan pohjimmaisiksi. Kisahenkilökunta teki kuitenkin ehdottomasti kaikkensa tulospalvelun takkuilusta ja jättimäisestä osallistujamäärästä huolimatta, kiitokset siitä heille :).

Mulla ei valitettavasti ole Laaksolta mitään todistusaineistoa käsissäni, eli jos satut löytämään jostain kuvia helposta A:sta, niin laita ihmeessä kommenttia tulemaan!
Tässä kuitenkin tunnelmia jälkipyykistä:

Grace lueskelee, miten tuomarit ovat häntä arvioineet ;). Prosenttimme olivat 61,897%.

Luokka oli samalla osa Esperado Cup -osakilpailua, jonka finaaliin ilmeisesti pääsemme osallistumaan, mikäli oikein ymmärsin. Osakilpailuluokan viisi parasta ratsukkoa pääsee Lappeenrannassa järkättävään loppuhuipennukseen, mutta luokka oli laaksolla jaettu kahteen, joten vielä on varhaista sanoa olemmeko mukana vai emme. Oli miten oli, toi pinkki ruusuke on siisti :D.

2 kommenttia:

  1. Mun mielestä tuo vaativa ei ollut mikään suurkatastrofi!
    Raviohjelma oli pätkittäin oikein lupaava, hieman näytti siltä, että paremmalla valmistelulla olisi ollut varmasti rikkeetön raviohjelma. Käyntiohjelma oli tosi rento!
    Laukassa mun omaan silmään heppa olis saanut olla hieman kootumpana, mutta jo kerroitkin, olosuhteiden pakosta annoit sen mennä pidemmällä kaulalla.
    Kaikenkaikkiaan mun mielestä ei mikään paha rata! Teissä on selvästi potentiaalia korkeammallekin tasolle, kun Gracenkin mielestä olis paljon kivempaa tehdä sarjavaihtoja kesken radan. ;)
    Onnea sijoituksesta ja tsemppiä tuleviin koitoksiin - sulla on tosi kiva hevonen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, tämä lämmitti mieltä :)! Juuri tuo ravi onkin ollut meille jostain syystä aina paljon helpompaa ja en siksi edes osannut odottaa rikkeitä laukalle, kun yleensä Grace pysyttelee mieluiten juuri ravissa.
      Kiva kuulla, ettei näyttänyt ulkopuolisen silmiin liian pahalta, koska tää oli meidän puolesta todellakin pohjanoteeraus.. Parempaankin siis pystytään, pitäisi vaan saada se näytettyä myös aitojen sisäpuolella. Kiitokset tsempistä :)!

      Poista