 |
| "Lisää sokeriaaa!!" |
Suorituksemme olikin kokonaisuutena yllättävän onnistunut, vaikka laukkalisäyksessä esitimmekin komean sivupotkun ja takajalat jäivät samaisessa askellajissa vähän jälkeen. Oli miten oli, onnistuimme vihdoinkin saamaan alueradasta yli 60%, mikä vaaditaan kansallisen luvan hakua varten. En nyt kuitenkaan ryntää suoriltani ilmoittautumaan aluekisoja kummempiin karkeloihin, sillä mielestäni en vielä ole täysin valmis kansallisiin. Mikäli nyt kuitenkin sattuisi tulemaan johonkin sopivaan väliin joku helppo A, niin miksipä ei.
Grace sijoittui kilpailuissa viidenneksi ja olin todella tyytyväinen koko rataan ja hepan ratsastettavuuteen. Oli mieletöntä huomata, että ne ravilisäykset on todellakin mahdollista siirtää kotimaneesista kilparadalle sen sijaan, että vain yrittäisi saada Gracen edes tikittämään ompelukoneen lailla diagonaalin läpi. Eiväthän nuokaan lisäykset viel kummoiset olleet, mutta ovatpahan parantuneet sitten viime kisojen!
Yleensä suorituksemme radalla ovat olleet noin puoli vuotta kotitreenejämme "jäljessä", eli Grace on kisoissa sen tuntuinen, kuin se olisi juuri taantunut treeneissään kuusi kuukautta. Vihdissä tuntui kuitenkin siltä, että väli kisa- ja koti-Gracen välillä olisi hieman kaventunut. Ehkä olen itsekin saanut jotain varmuutta touhuuni, kun kilpailuja edeltävä valmistautuminen (letitys yms) alkaa muistuttaa jo rutiinia, eikä kilpailuja jaksa enää stressata niin paljoa. Toki pieni jännitys lienee ihan hyväkin juttu, sillä muuten keskittyminen menee ainakin minun osaltani puihin.
Tässä vielä video radastamme. Jouduin vähän nopeuttelemaan tuossa alussa muutamia pätkiä, kun iskä oli mitä ilmeisimmin unohtanut radassa olevan myös kulmat. En siis teleporttaile millään mustalla magialla eteenpäin.. enhän?
Vihdin kisojen jälkeen ehdin jo tuudittautua ajatukseen, että seuraavat karnevaalit olisivat vasta muutaman viikon päästä Porvoossa, ratana kauden eka vaativa (b:0). Niinhän siinä kuitenkin kävi, että kaveri kysäisi ohimennen oonko tulossa kotikentälle estekisoihin. Olin aluksi aika skeptinen ja vähän asenteella "no emmä nyt tiiä, ei oo satulaa ja enhän mä oo hypännyt aikoihin", mutta lopulta myönnyin kuitenkin ja ilmottauduin uhkarohkeasti 80cm korkeaan luokkaan :D.
Grace tuntui verkassa vähän tahmaiselta, mutta kuitenkin ihan yhteistyöhaluiselta ja rata menikin ainakin mun skaalassa tosi hyvin. Hypyt tuli kohdilleen, laukka kasvoi uusintaan ja tiet oli siistit. Sijoitusta tuosta radasta ei tullut, mutta väliäkö tuolla. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, enkä ehtinyt edes tulla hevosen selästä alas, kun tajusin jo jälki-ilmoittautuneeni ysikymppiin.
Ysikympin verkka oli aika mielenkiintoinen. Lähestymisemme olivat vähän sinne päin ja yritin sitten vielä lähettää hepan okserille about metrin liian kaukaa, minkä seurauksena liinat kiinni ja meikäläinen ketoon. Noh, on siellä pohjalla ennenkin käyty joten kipusin vaan takaisin selkään ja tulin melkein suoriltani uudelleen samalle esteelle ja pääsin tuon yhden ajatuskatkon jälkeen ongelmitta yli.
Radalla yritin vain ratsastaa mahdollisimman hyvät tiet ja saada hypyt osumaan oikeisiin kohtiin. Osa lähti taas vähän kaukaa, mutta pääpiirteittäin rata oli ihan ok, vaikka mua hävettikin ihan kauheasti oma osaamattomuus. En pyytänyt Gracea kiihdyttelemään tämän radan uusinnassa samalla tavalla, kuin ensimmäisessä, sillä olin itse niin epävarma. Jonkin verran se vauhti ilmeisesti kuitenkin kasvoi, sillä palkintojenjaossa meidän nimi kuulutettiin neljäntenä! Olin vähän äimänä, mutta estehevonenhan toi mun ötökkä ilmeisesti on..
Rusettien lisäksi Gracen ja hänen teiniratsastajansa luona kävi kevät.. pukki? Eli siis suomeksi varustelaariin ilmestyi kaikkea mukavaa vanhemmat -sponsoriemme toimesta. Ei käy valittaminen!
Sain siis vihdoin ja viimein uudet saappaat, jotka toivon mukaan pysyisivät ehjinä. Kyseessä ovat Königsin Dressage Favoritit ja voin rehellisesti sanoa näiden saappaiden olevan todellakin jalkaan tehdyt. Toki pari ensimmäistä päivää kävelin kuin pinokkio puujalkoineen, mutta mitä enemmän nämä muotoutuvat, sitä pitempään tahtoisin pitää ne jalassani!
Gracekin sai lahjuksia, joskaan hän ei ilmeestä päätellen ollut ihan yhtä innoissaan uudesta ötökkäloimestaan, kuin omistajansa. Sain myös vihdoinkin ostettua uuden kisahuovan yhdeltä tutultani, joten näillä eväillä lähdetään reippaasti alkavaan kauteen!
Grace sijoittui kilpailuissa viidenneksi ja olin todella tyytyväinen koko rataan ja hepan ratsastettavuuteen. Oli mieletöntä huomata, että ne ravilisäykset on todellakin mahdollista siirtää kotimaneesista kilparadalle sen sijaan, että vain yrittäisi saada Gracen edes tikittämään ompelukoneen lailla diagonaalin läpi. Eiväthän nuokaan lisäykset viel kummoiset olleet, mutta ovatpahan parantuneet sitten viime kisojen!
 |
| :) |
Tässä vielä video radastamme. Jouduin vähän nopeuttelemaan tuossa alussa muutamia pätkiä, kun iskä oli mitä ilmeisimmin unohtanut radassa olevan myös kulmat. En siis teleporttaile millään mustalla magialla eteenpäin.. enhän?
-----------------------------------------------------------------------------------------
Vihdin kisojen jälkeen ehdin jo tuudittautua ajatukseen, että seuraavat karnevaalit olisivat vasta muutaman viikon päästä Porvoossa, ratana kauden eka vaativa (b:0). Niinhän siinä kuitenkin kävi, että kaveri kysäisi ohimennen oonko tulossa kotikentälle estekisoihin. Olin aluksi aika skeptinen ja vähän asenteella "no emmä nyt tiiä, ei oo satulaa ja enhän mä oo hypännyt aikoihin", mutta lopulta myönnyin kuitenkin ja ilmottauduin uhkarohkeasti 80cm korkeaan luokkaan :D.
Grace tuntui verkassa vähän tahmaiselta, mutta kuitenkin ihan yhteistyöhaluiselta ja rata menikin ainakin mun skaalassa tosi hyvin. Hypyt tuli kohdilleen, laukka kasvoi uusintaan ja tiet oli siistit. Sijoitusta tuosta radasta ei tullut, mutta väliäkö tuolla. Nälkä kuitenkin kasvoi syödessä, enkä ehtinyt edes tulla hevosen selästä alas, kun tajusin jo jälki-ilmoittautuneeni ysikymppiin.
 |
| Meidän suuri ja mahtava ruusukkeemme :D |
Radalla yritin vain ratsastaa mahdollisimman hyvät tiet ja saada hypyt osumaan oikeisiin kohtiin. Osa lähti taas vähän kaukaa, mutta pääpiirteittäin rata oli ihan ok, vaikka mua hävettikin ihan kauheasti oma osaamattomuus. En pyytänyt Gracea kiihdyttelemään tämän radan uusinnassa samalla tavalla, kuin ensimmäisessä, sillä olin itse niin epävarma. Jonkin verran se vauhti ilmeisesti kuitenkin kasvoi, sillä palkintojenjaossa meidän nimi kuulutettiin neljäntenä! Olin vähän äimänä, mutta estehevonenhan toi mun ötökkä ilmeisesti on..
 |
| Kisojen jälkeen pidettiin permikset ainakin kolmen seuraavan päivän ajan :) |
-----------------------------------------------------------------------------------------
Rusettien lisäksi Gracen ja hänen teiniratsastajansa luona kävi kevät.. pukki? Eli siis suomeksi varustelaariin ilmestyi kaikkea mukavaa vanhemmat -sponsoriemme toimesta. Ei käy valittaminen!
Sain siis vihdoin ja viimein uudet saappaat, jotka toivon mukaan pysyisivät ehjinä. Kyseessä ovat Königsin Dressage Favoritit ja voin rehellisesti sanoa näiden saappaiden olevan todellakin jalkaan tehdyt. Toki pari ensimmäistä päivää kävelin kuin pinokkio puujalkoineen, mutta mitä enemmän nämä muotoutuvat, sitä pitempään tahtoisin pitää ne jalassani!
Gracekin sai lahjuksia, joskaan hän ei ilmeestä päätellen ollut ihan yhtä innoissaan uudesta ötökkäloimestaan, kuin omistajansa. Sain myös vihdoinkin ostettua uuden kisahuovan yhdeltä tutultani, joten näillä eväillä lähdetään reippaasti alkavaan kauteen! |
| Uusi ötötakki, Grace vaikuttaa kovin tyytyväiseltä :D |
 |
| Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: uusi-vanha-huopa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti