Möksöttää

Grace tuntui pari päivää ennen kisoja tosi tahmaiselta ja lopulta todistin myös muutaman yskäisyn ennen ratsastusta, mikä sinetöi päätökseni kotikisaosallisuuden peruuttamisesta. Taas.
  Koska mitään kummempia häppeninkejä ei viikonlopulle ollut tiedossa, päätin vihdoinkin edes yrittää ylläpitää sosiaalista elämääni tallin ulkopuolella ja lähdin kaverilleni yöksi hieman kauemmas, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, etten pääsisi yöllä tallille, jos jotain poikkeavaa tapahtuisi.

Mikä virhe!

Olisihan se pitänyt arvata, että hevonen ryhtyy juuri silloin näyttämään lieviä ähkyn oireita, kun olen itse välimatkan päässä. Onneksi äitini pääsi hätiin ja hän valvoikin urhoollisesti yötä myöten tallissa, vaikkei mitään vakavampaa (kop kop) onneksi ilmennytkään.
  Tapahtuneen jälkeen pidin Gracen pari päivää kävelyllä, mutta koska kuumetta ei missään vaiheessa ollut ja tamma vaikutti täysin terveeltä, heitin vain rohkeasti kamat niskaan ja painuin ratsastamaan. Tietenkin aloittelen taas varovaisesti, mutta toivottavasti tuo nyt ei ollut tuon vakavampaa.. Liekö ollut naistenvaivoja tai muuta tamman oikuttelua, tiedä tuosta!

  Tämän jälkeen olen vain huojentunut jo mahakipuja edeltävänä päivänä tekemästäni päätöksestä jättää ratsastus väliin, koska Grace oli ollut jotenkin oudon tuntuinen. Kurjaa sinänsä, kun kaikki sujui hetken aikaa jotenkin niin hyvin, laukka oli ihan mielettömän hyvä (Graceksi) ja mulle ehti jo tulla sellainen "jes, kehitystä!" -fiilis, mutta sitten palattiinkin taas rytisten maanpinnalle. Vaikka mulla ei ehkä ihan normaalisti kuulu tapoihin erinäisten (kyseenalaisten) johtajien siteeraaminen, voisi Leninin ajatus "yhden askeleen ottamisesta taaksepäin päästäkseen kaksi eteenpäin" kuulostaa tässä kohdin aika lohdulliselta. Kyllä tästäkin rämeestä vielä noustaan!

Vielä askelten ottamistakin paremmalta korviini kuulostaa se tosiasia, että uusi satula voidaan vihkiä käyttöön ihan lähipäivinä. Penkki lähti matkaan Englanninmaalta perjantaina, joten eiköhän se jossain vaiheessa tänne kerkeä. Ehkä.
  Mitä lähempänä penkin saapuminen on, sitä epämukavammaksi tunnen oloni nykyisessä satulassamme. Se on jotenkin niin lähellä, mutta kuitenkin hieman liian epäsopiva pidempään käyttöön. Istunnalleni se on kuitenkin ollut paljon edellistä - enemmän tai vähemmän etukenoa - Jaguaria parempi, samoin Gracen liikkuvuudelle.

Huomenna siis kuitenkin hivuttaudutaan jo varovaisen varmasti takaisin normaaliin arkiliikuntaan ja toivon mukaan myös Uuden maneesin remontti valmistuu lähipäivinä. Voin kokemuksesta sanoa, että kahden ratsastuskoulun ja vaihtelevan määrän eri suuntiin juoksentelevien yksityishevosten mahduttaminen 22 x 80m maneesiin on jokseenkin haastavaa!
  No, eipäs valiteta kuitenkaan. Hyvä juttuhan se vain on, että asiakkaiden turvallisuudesta huolehditaan :).

Kisavideota en saanut vieläkään koneelle, yllätys.. Kyllä se joskus vielä tulee näkyville, mutta näihin sanoihin ja tunnelmiin päätän tämän postauksen, ciao!

Lähtövalmiudessa ennen Husön kisoja!