 |
No okei, myönnettäkööt ettei Graken antanut ihan välittömästi niskasta periksi ja eteenpäinpyrkimys oli aluksi sitä tyypillistä kavioita-on-kiva-vetää-hiekassa-sarjaa, mutta hyviä hetkiä oli niin paljon, etteivät nuo pienet virheet tuntuneet miltään. On vaan ihan parasta, kun ratsastuksen jälkeen on oikeasti onnistunut fiilis!
Illalla kävimme kaverini kanssa pyörähtämässä Gracen luona lähinnä opettelemassa pintelöintiä sun muita hoitotoimenpiteitä, mutta otimme itse petoeläimen vähän tallustelemaankin, vaikkakin hän vaikutti jokseenkin hieman vastahakoiselta poistumaan iltaruokiensa ääreltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti