Pitkä päivä!

Kävin siis lupailuni mukaan tallilla ajoissa ja ratsastin Gracella pitkästä aikaa pelkällä nivelellä. Tai noh, oikeastaan kuolaimen virkaa toimitti kangista irroitettu bridongi, mutta idea lienee kuitenkin sama. En olekaan muuten tainnut blogissa mainita, että aiemmin kertomani suunpielien aukeaminen on toistaiseksi saatu loppumaan kankisuitsituksella. En tajua, mikä logiikka tuossakin sitten on, koska ihan samalla tavallahan se bridongi tulee suupieleen kuin norminivelkin? No, jos se toimii, niin en valita!
 
  Kuitenkin - alkuperäiseen aiheeseen palaten - Grace ei mielestäni reagoinut yhdellä kuolaimella
ratsastamiseen mitenkään eri tavalla, kuin normaalisti kankisuitsituksellakaan, joten sinänsä ratsastus ei eronnut tänään juurikaan normaalista. Ainoa isompi ongelma oli niskan vasemmalla puolen, joka ei meinannut antaa periksi sitten yhtään millään! Taivuttelin ja asettelin vaikka miten päin ja yritin soveltaa erilaisia harjoituksia aina volteista sulkuihin saadakseni pikkumonsterin hellittämään, mutta ei tuntunut kyllä auttavan sitten yhtään mikään!
   Ratsastuksen loppupuolella sain niskaa hieman paremmin auki, mutten ollut aivan tyytyväinen lopputulemaan. Tekisi kamalasti mieli jatkaa saman ongelman parissa vielä huomennakin, mutta olin jo suunnitellut Grazille juoksutuspäivän, joten menkööt nyt läpi sormien.

Tämä ihanuus on meillä jälleen hetken aikaa kylässä.

   Tiistaina meille saapui kokeiluun uudelleen eräs Frank Bainesin satula, joka kävi meillä oikeastaan jo aiemminkin näytillä. Valmentajamme pyynnöstä teetätimme kokeilusatulaan kuitenkin yhdet vastinhihnat lisää, jotta ne tukisivat satulaa hieman paremmista kohdin.

Olemme äitini kanssa päättäneet, että ostamme tämänmallisen satulan, mutta pienemmillä polvituilla (nykyiset on aivan liian isot!), jotta ne eivät työnnä jalkaani liiaksi taaksepäin. Hevoselle satula on kuin selkään tehty, mutta itse kaipailen tosiaankin vähän vähemmän fylliä jalan eteen - muutenhan ostaisin kuvassakin näkyvän penkin tältä istumalta!

Ostamisesta tulikin mieleen, että kengittäjämme jäätyä viikoksi lomalle siirtyi myös Gracen kenkäys, minkä vuoksi meikäläisen oli kipitettävä kauppaan hakemaan takovalle tammalleni bootsit jo edesmenneiden pinkkien tilalle. Olen aivan ihastunut näihin "kenttäbuutseihin", jollaisiksi joku tallilta niitä minulle kuvaili, suosittelen!

Tämmöstä settiä! Noissa on siellä vuohiskuopan puolella semmonen
pallura, mikä estää niitä kääntyilemästä ratsastuksen aikana. Nää on ainakin
tähän asti olleet tosi käyttäjäystävälliset ja ainoa keksimäni miinus löytyy
bootsien sisäpuolelta, josta neopreeniin kului rakoja jo toisella käyttökerralla.

Mutta varusteet sikseen ja selittelyn pariin, elikkäs muun perheeni lähdettyä päiväristeilyllä Tallinnaan en ehtinyt vielä(kään) ladata sitä valkkuklippiä äidin puhelimelta koneelle, mutta onhan tässä aikaa.. Eipä siellä varmaan mitenkään ihan järisyttäviä määriä sitä materiaaliakaan ole, mutta olispahan jotain. Yritän tsempata huomenna!

  Kävin tänään päivällä pyörähtämässä Husön maisemissa, mutta illalla tuli uudelleen tallifiilis, joten käväisin vielä taluttelemassa ja syöttelemässä Gracea jonkin aikaa. Tältä taluttelureissulta hoksasin napata jopa kuviakin, kun oli niin tajuttoman upea auringonlasku, joka ei tietenkään puhelimen kameran nappaamasta pikselimössöstä pääse juurikaan oikeuksiinsa. Ärsyttävää! Oli miten oli, jatkoa seurannee huomenna, mutta päätän tämän postauksen näihin kuviin ja tunnelmiin :).

Ihan ihme asento :D

"Mitä sä oikeen duunaat??"

Mä ihan tosissani yritin ikuistaa tän :D!!

Pullava ponini Grace :)