Vaikka oma heppa onkin toistaiseksi ulkoilutettava kävelymeiningeissä, ei se estä kilometrien kartuttamista omaan ratsastusmittariini. Näin joululomilla moni tykkää lähteä talvea karkuun jonnekin kauemmas, mikä tarkoittaa hevosenomistajille väliaikaisliikuttajan etsintää. Olen itse kaatosateessa viihtyvänä kerennyt haalia ratsastettavaksi jo edellisessä postauksessa mainitsemani ponikaksikon, mutta niiden lisäksi pääsin eilen kokeilemaan myös upouutta tuttavuutta:
 |
| Neiti Kananen! |
Kaikeksi onneksi olen kaikilla Kanasen kanssa suorittamillani ratsastuskerroilla saanut apua joko hevosen omistajalta tai omistajan pääsääntöiseltä valmentajalta, sillä tämä hevostapaus on minulle täysin vierasta maaperää, enkä varmaan olisi ensimmäistä kertaa sillä ratsastaessani edes tiennyt mistä aloittaa, ellei omistaja olisi ollut paikalla opastamassa.
Erityisesti hankaluuksia mulle tuottaa sen hevosen herkkyys. Omani on kuitenkin vähän eri tavalla herkkä, kuin ns. stereotyyppinen herkkishevonen; Gracen herkkyys tulee siis ilmi lähinnä kipakkana vastusteluna tehtävien vaikeutuessa, kun taas niillä "normaaleilla" herkkyys näkyy lähinnä säpäkkyytenä ja/tai tulisuutena.
Parasta tuon tamman kanssa oli ehdottomasti aherruksen jälkeen saavutettu lopputulos ja tietynlainen työskentelyhalukkuus, eli se tuntui oikeasti haluavan miellyttää ratsastajaansa. Ihan mielettömän palkitsevan koko ratsastuksesta (varsinkin viimeisissä harjoitusravipätkissä) teki tieto siitä, ettei Kanasen lihaskunto ole jonkinasteisen lomailun vuoksi tällä hetkellä se kaikista optimaalisin, minkä vuoksi se oli todellakin yrittänyt ihan tosissaan tehdä harjoittelemamme vastalaukat tyylikkäästi loppuun asti, missä hän oikeastaan onnistuikin varsin hyvin.
Vastalaukkojen lisäksi opettelimme Kanasen kanssa mm. pitämään tukea sisäohjalla ja myötämään ulkoa, mikä oli tapana mulle jokseenkin tuttu ennestäänkin, mutta pidin sitä käytännön toteutuksen puolesta lähinnä urbaanina legendana :D. On ihan sairaan vaikeata muistaa antaa periksi ulkoa, kun on tottunut palkitsemaan nopealla sisäkäden myötäyksellä, mistä onkin tullut jo osa mun "automatiaa", minkä vuoksi tuo harjoitus oli ihan mielettömän hyvä!
 |
| Tän kuvan perusteella Vilgaksen loistokkuutta saattaisi epäillä itse kukin :D.. |
Yleensä Vilgakselle on ollut vähän vaikeaa ottaa selkä ja takajalat (!) ihan kunnolla mukaan, vaikka kaula menisikin nätille kaarelle. Hyviä askelia on toki ollut ennenkin, mutta tänpäiväinen oli jotain niin siistiä, että tekisi mieli vain kehua ponia estoitta koko loppupostauksen ajan.
 |
| Täydellisen kopittautumisen sijaan olen yrittänyt pitää Gracen liikkeessä pari kertaa päivässä. Oikealla myös meidän ulkoilutossu :D. |
 |
| Nää kaks lisää mun talliuskottavuutta.. Vasemmalta oikealle katsoen kuvassa Fylli ja Alli, tyylikkäästi Gracen deltalla yhteenniputettuina :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti