Kyllä, Grace lähtee kuukaudeksi ihmettelemään Järvenpään maisemia Tuulen talleille, joiden seinien sisältä onneksi löytyi juuri sopivasti karsina tammikuuksi, jonka joudumme karsinaosakkeiden myyntihärdellin vuoksi viettämään muualla. No, toisaalta Dumissa odottelee sitten ihan upouusi talli helmikuussa, joten ehkä me nyt yksi kuukausi ajellaan hyvin mielin edestakas :). Tylsää silti viedä näin lyhyeksi aikaa muualle, tulee vain turhaa stressiä sekä hevoselle että äidilleni, joka joutuu kuskailemaan autotonta hirviötytärtään joka päivä tallille, ellen opettele käyttämään tallille kulkevia julkisia.. hrr!
Lissun kanssa tehtiin niin normaali treeni, kuin vain suinkin pystyttiin. Hankalaahan sen ponin kanssa oli, pakko myöntää! Lopussa se kiitos kuitenkin seisoo, eli loppuraveissa Lissu myötäsi oikeastaan ihan kivasti eteen-alas. Ei täydellisesti, mutta mielestäni yritys on onnistumista tärkeämpää (paitsi kisoissa :D).Kokeilisin mielelläni Lissun kanssa kuolaimettomia, mutta omat hackamoreni ovat sille liian isot, minkä vuoksi pitänee jättää väliin. Tämän kokeilun tekisin ihan vain siksi, että poni on niin kamalan herkkä suustaan, ettei se uskalla luottaa kuolaimeen kunnolla edes ohjan ollessa löysä. Eli käytännössä tahtoisin nähdä, reagoiko tuo pieni keltainen otus yhtä voimakkaasti niskaan kohdistuvaan paineeseen.
Huomenna pitääkin sitten heräillä taas ajoissa, jotta saan Lissun liikutettua ennen tapaus Graakkuksen lastausta. Emme ole vielä miettineet ihan tarkkaa aikataulua huomiselle, mutta yritetään keretä pois rakettien alta, jos onnistuu.. Ei olisi kauhean positiivinen kokemus varmaan hepallekaan seisoskella kauheassa paukkeessa yksin traikussa.
Kaikista jännittävintä tuleekin varmaan olemaan oma mielentilani viikon päästä, kun joudun ramppaamaan sekä dumissa, että Järvenpäässä Lissun liikutusten vuoksi. I can feel the happiness in the air!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti