23.12.2013

Göteborg & Marella

Voisin kerrankin pitää lupaukseni tulevien postausten sisällöistä ja kertoa jotain pikaisesta reissustani Göteborgiin, jonne lensimme isäni kanssa itsenäisyyspäivänä, jottei vahingossakaan päästäisi juhlimaan oman kotimaan merkkipäivää ;). Reissun tarkoituksena oli ajella pällistelemään Ridgymnasium -lukion kahta eri toimipistettä, Varbergiä ja Kungsbackaa.
   Hurjasta tuulesta huolimatta onnistuimme pääsemään rapakon yli ehjinä, mutta paikan päälläkös se hupi vasta alkoi, kun tuuli yhtäaikaa joka suunnasta rannikon jatkuvan läheisyyden vuoksi. Puhurista huolimatta vuokra-autolla matkaaminen sujui mukavan vaivattomasti ja suuntasimme ensimmäiseksi Varbergiin, jonka porukkaan olimme olleet yhteydessä Suomesta käsin.

Varberg
Vähän derbykenttää ja "vanhempiensijoitusmökkejä", eli jotain pikkusia mökkeröitä, joihin vanhemmat ilmeisesti
laitetaan nukkumaan, jos ne uskaltavat tulla kyläilemään.
Mä oon aina hallinnut tän poseeraamisen!
Tää oli toisesta maneesista.

Saavuttuamme Varbergiin ensimmäinen tunne oli hämmennys, sillä olimme keskellä jotakin teollisuusaluetta, joka näytti kyllä kaikelta muulta, kuin talliympäristöltä. Lyhyen selvittelyn jälkeen löysimme kuitenkin perille; paikka oli teollisuusalueen takana oikein rauhallisen oloisella paikalla.   Kävimme nopeasti paikan kansliassa/ruokalassa ostamassa sämpylät ja lähdimme sitten parinsadan metrin päässä sijaitsevalle tallille. "Guidemme" 'C' otti meidät lämpimästi vastaan ja kierrätti meidät tallissa, maneeseissa (2), kentillä ja tarhoilla. Pakko myöntää, että talli oli ihanan siisti ja valoisa ja kaikki tuntui olevan siellä missä pitääkin, jos näin voi sanoa.
   Varbergissä oli kahden maneesin lisäksi kaksi kenttää, joista toinen oli ihan "normaali" kenttä, olisikohan siinä ollut hiekan seassa kuitua (jäi tarkistamatta), ja toinen ihanan vehreä derbykenttä. C kertoi derbykentällä järjestettävän kesäisin jotain ponikisoja, mutta taisi mennä se osa vähän ohi, kun keskityin pällistelemään kaikkea ympärillä olevaa..
   Kaiken kaikkiaan Varbergin porukka vaikutti mukavalta ja tallihenki tuntui olevan tosi hyvä, minkä takia varmaan päätinkin jo tuon reissun jälkeen jääväni sinne koko loppuelämäkseni :D.. Matka kuitenkin jatkui, suuntana tietenkin..
Kungsbacka
Kungsbackan tallia sisältä, vastaavanlaista käytävää oli myös Varbergissä.
Katto oli tosi korkea, kuva valehtelee mun mielestä vähäsen. Siellä oli kattotuulettimia :D!
+/- 40min ajomatkan jälkeen olimme kiitäneet ruskealla vuokra-Kialla Varbergistä Kungsbackaan. Paikan päällä - jos mahdollista - tuuli vielä aiempiakin paikkoja enemmän, mikä sai mukavasti autossa lämmenneet jäsenet tutisemaan ytimiään myöten!
Maneesi oli tosi hieno!
   Lähdimme kierrokselle erään tallilaisen johdattamana ja kiersimme jälleen ihanan valoisassa ja siistissä tallissa, jonka käytävillä oli sellaiset jännät kuivikejutut estämässä ylimääräiset kolinat kavioista.. Kuva varmaan selventää.
  Maneesi oli hieno ja valoisa, joskin niitä oli "vain" yksi ja sen vieressä sijaitseva kenttä oli vähän turhan pieni meikäläisen makuun, mutta menisi varmaankin paremman puutteessa. Ihmettelen vain, miten tallin n. 60 hevosta mahdutaan liikuttamaan päivittäin varsinkin kesäaikaan, jolloin maneesia tuskin käytetään kovin mieluusti. Tietenkään hevosia ei liikuteta samaan aikaan, mutta silti ratsastustiloja oli hevosmäärään nähden mielestäni liian vähän.

Tiivistettynä Kungsbackassa oli siis uudet ja siistit puitteet, mutta käytännöllisyys oli mielestäni jäänyt vähän toissijaiseksi. Varbergissä oli sen sijaan siistit ja näkemäni perusteella ilmeisen toimivat puitteet, sekä ihan mielettömän ihanat ihmiset (en toki väitä, etteivätkö Kungsbackan porukat olisi olleet mitenkään vähemmän ihania, mutta huonosti ajoitettu vierailuajankohtamme antoi paikasta ehkä hieman kiireisen kuvan).

Tähän loppuun voisi tunkaista vielä pari kuvaa jostain univers-jotain, jossa oli eläimiä, kasveja ja kaikkea muuta jännää :D!

Tällä pienellä tirpalla oli kauheesti asiaa! 
:D


Marellasta

Marellan ylläpitäjät päättivät nyt, etteivät he aio jatkaa enää tamman kesällä kertaalleen paukahtaneen jänteen hoitamista, mikä on Marellan iän (16) huomioonottaen mielestäni ehkä ihan oikea päätös. Tämä tarkoittaa käytännössä Marellan jatkosta olisi nyt tehtävä jokin päätös. Voisimme..

a) Etsiä Marellalle loppuelämäksi kodin, jossa se voisi viettää vuosiaan seurahevosena
b) Päästää Marellan vihreille laitumille
c) Etsiä Marellalle jonkun, joka haluaisi kuntouttaa sen.

Viimeinen vaihtoehto on mielestäni epätodennäköinen, mutta jos joku sattuisi ideasta innostumaan, niin mikäs siinä. Itse laittaisin tamman kuitenkin mieluiten seurahevoseksi, mutta mikäli sopivaa paikkaa ei löydy, odottaa Marellaa eutanasia, sillä itselläni ei riitä rahat (ja aika) kahden hevosen ylläpitoon.
   Toivoisin, että jos joku teistä lukijoista / ohipyyhältävisä anonyymeistä sattuisi tuntemaan jonkun, joka kaipaisi kipeästi 16-vuotiasta, virkeää pikkutammaa seurahepaksi toiselle ja/tai kevyeeseen maastokävelyyn tai mahdollisesti jopa kevyeen ravailuun, ottaisitte minuun yhteyttä joko ihan tuohon alle kommentoimalla tai sähköpostiini (ida@iki.fi). 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti